Hassua, mutta luulin todella lukeneeni kesäkuussa vaikka kuinka paljon, ehkä enemmän kuin pitkään aikaan yhdessä kuussa. Mutta ei: kalenterista löytyy vain neljä loppuun saatettua kirjaa. Jonkin taisin jättää keskenkin kyllä, en vain enää muista mikä se oli…

Kuukauden ehdottomasti paras oli Karo Hämäläisen Paavo Nurmi -romaani Yksin, viihdyttävin Kaari Utrion Paperiprinssi ja jännittävin Agatha Christien Kymmenen pientä  neekeripoikaa. Suurin mitättömyys taas oli Pieni kirjakauppa Pariisissa, joka yritti jotenkin olla ihan kaikkea, muttei oikeastaan onnistunut olemaan yhtään mitään.

Positiivista on tietenkin se, että puolet kuukauden kirjoista ovat ehtineet jo blogiin asti, ja lisäksi olen vielä ehtinyt kirjoittaa äänikirjoistakin (täällä ja täällä).

Vaikka loppuun asti kirjoja on ehtinyt vain neljä, kesä tuntuu silti alkaneen lukemisen kannalta kivasti ja sujuvasti. Ehkä tästä tulee pitkästä aikaa kunnollinen kirja- ja lukukesä!

 

Mainokset