arkihelmiä


Viimeksi ilahduin äsken, kun postinjakaja toi ison paketin kotiovelle asti ilman pyytämistä. Myös paketin sisältö ilahdutti: olen tänä vuonna ensimmäistä kertaa väitöskirjan esitarkastaja, ja paketissa oli kyseinen käsikirjoitus.

Viimeksi nauroin ääneen Kasper Strömmanin instagram-kuvalle, jossa hän teki ihanasti pilaa vakavasta asiasta. Kuva presidentti Trumpista allekirjoittamassa muiden miesten kanssa säädöstä, jolla estetään aborttiin liittyvä valistustyö hyväntekeväisyysjärjestöissä on levinnyt laajalti ja tyrmistyttänyt ainakin minut. Strömman sai minut ensimmäistä kertaa nauramaan sille kuvalle.

Kerrankin samaa mieltä Trumpin kanssa.

A post shared by Kasper Strömman (@kasperstromman) on

Viimeksi itkin vähäsen ilonkyyneliä eilen, kun eräs kavereistani lähetti synnytysosastolta kuvan vastasyntyneestä pikkutyttärestään.

Viimeksi suutuin ehkä eilen illalla puolisolle, joka touhotti jotain omaa juttuaan eikä kuunnellut mitä sanoin. En edes muista, mitä asia koski – se oli niitä arjen pieniä riitoja, jotka menevät ohi yhtä nopeasti kuin tulevatkin.

Viimeksi harmistuin tänään kun huomasin, että jostain syystä perjantaina ei menekään sitä bussivuoroa, jolla olisin halunnut mennä kaupunkiin. Joudun lähtemään tuntia aikaisemmin kuin olisin halunnut.

Viimeksi häkellyin maanantaina, kun eräs naapuri halusi myydä minulle Kirsi-sarjan laisisia säilytyspurkkeja hyvin edulliseen hintaan.

Viimeksi kokeilin jotain uutta eilen sekoittaessani smoothieen mansikoita, kiiviä ja banaaneja. Ja rahkaa ja vaniljajogurttia.

Viimeksi urheilin sunnuntaina, kun hiihdin talven ekan hiihtolenkin (7,2 km).

img_20170122_155314_400

Viimeksi luin hetki sitten ystäväni cv:tä, jonka hän lähetti kommentoitavaksi. Aiemmin päivällä luin työjuttuja. Eilen illalla luin Elina Pitkäkankaan romaania Kuura.

Viimeksi söin jauheliha-perunasoselaatikkoa. Itse tehtyä, tietenkin. Arkista ja hyvää.

Viimeksi herkuttelin juuri äsken syödessäni jauheliha-perunasoselaatikkoa. Lounaaksi söin hyvää marja-banaanismoothien, sekin oli herkkua. Erityisesti herkuttelin viime lauantaina ystäväni vauvakutsuilla.

img_20170121_191302_605

Viimeksi ostin tummansinisen trikoomekon läheiseltä kirpputorilta. Mekossa oli vielä laput paikoillaan, mutta hinta vain 5 euroa. Mekko on aikas kiva, mutta ajattelin tarjota sitä viikonloppuna myös siskolleni – se käy todennäköisesti meille kummallekin.

Viimeksi tapasin meidän kylän kirpparin omistajan Sirkun. Sirkku on ystävällinen ja mukava, ja pitää hyvää huolta Romppa Ruusa -kirpparistaan. Paikka on ilo niin ostajille kuin myyjillekin!

img_20170120_123215_227

Viimeksi päätin, että vaikka kuinka ei olisi aikaa, yritän huomenna käydä taas hiihtämässä. Työt eivät ole yhtä tärkeitä kuin liikunta, ja minulla on kuitenkin hyvin vähän hiihtomahdollisuuksia per talvi. Ne pitää hyödyntää.

Viimeksi inspiroiduin eilen nähdessäni ensimmäistä kertaa hääkutsumme valmiina painovedoksena. Kävin katsomassa koevedoksen ja se oli juuri sellainen kuin piti. Koko matkan takaisin työpaikalle nautin auringonpaisteesta ja hymyilin leveästi samalla kun mietin hääjärjestelyjä.

Löysin tämän kivan meemin Pitsiniekka-blogista. En haasta ketään mukaan, mutta olisi mukava lukea lisää näitä Viimeksi-postauksia ihan ilman pakottavaa haastettakin.

 

Minulla oli vaikka mitä suunnitelmia joulua varten. Esimerkiksi olen jo ostanut tarvikkeet pensseleitä myöten muutamien tuolien maalaamista varten. Tarkoitus oli, että tuolit olisivat jouluna olleet kunnossa. Kun näytti siltä ettei toteudu, laskin tavoitetta: olisi edes yksi niistä uudessa maalissa. Loppujen lopuksi niistä ei yksikään ole edes nähnyt hiomapaperia.

Ostin kirjamessuilta jouluruokakirjan, jossa on herkulliselta vaikuttava saaristolaisleivän ohje. Tarkoitukseni oli testata ohjetta ennen joulua. Jos leipä ei olisi hyvää, voisimme jälleen ostaa takuuvarmasti hyvän saaristolaisleivän joulupöytään. Mutta teinkö leipää? Ostinko edes tarvikkeita? En päässyt edes siihen vaiheeseen, että olisin katsonut leivän ainekset ja hommannut ne kaupasta kotiin odottamaan sopivaa hetkeä.

Jossain vaiheessa kuvittelin, että minulla on kiireetön, pitkä loma. Että joululomalla on aikaa aloittaa tuolihuppujen ompelu häitä varten. Naurattaisi, jos en olisi vähän väsynyt.

IMG_20161217_175726.jpg

Myös marraskuu on ollut jokseenkin kaoottinen. Tajusin yhtäkkiä, että en ole saanut kauden influenssarokotetta. Otan sen aina, koska diabeetikkona haluan kaikin keinoin välttää sairastumista. Muistan, että paikallislehdessä oli jossain vaiheessa syksyä ilmoitus rokotusajoista, mutta kerran sen nähtyäni koko asia on mennyt pois mielestä. Rokotteet on jaettu jo. Onneksi niitä on jäljellä, ja soitto terveyskeskukseen riitti: saan rokotteeni huomenna.

Mutta jotain sentään. Sain joulukortit ajallaan postiin, ja muutamia pakettejakin lähti. Ystäviä en ole juurikaan ehtinyt joulukuussa tavata, mutta kävin kuitenkin tervehtimässä yhtä kolmeviikkoista vauvaa. Eilen puolestaan juhlittiin nuorimman kummityttöni neljättä syntymäpäivää. En minä siis täysin epäsosiaalinen eläin ole ollut.

Perjantaina olin myös Koneen Säätiön puurojuhlissa. Onneksi satuin olemaan Helsingin suunnalla muutenkin, sillä vaikka puurojuhlassa ei varsinaista asiaa edistettykään, oli lämminhenkinen minglaustilaisuus kiva kokemus.

Minua väsyttää niin etten jaksa ajatella. Ei pelkästään henkisesti (ehkä vähiten siksi) vaan jokseenkin kokonaisvaltaisesti. Elimistö on taas sekaisin, ja sain jokin aika sitten jälleen uuden tautidiagnoosin. Sen ajatteleminen vie loputkin energiat, enkä ole jaksanut keskittyä oikein mihinkään viimeiseksi kuluneen viikon aikana. Tapaan tammikuun lopussa lääkärin, kirjoitan sitten lisää – tällä hetkellä en itsekään oikein tiedä, mistä on kyse.

Tänään laitoin kotiin joulua. Siistin paikat päällisin puolin, laittelin koristeita ja valmistelin paikan joulukuuselle. Kuusi haetaan huomenna, mutta sisälle se tulee vasta parin päivän päästä. Tänään tein viimeiset työjutut ja suljin työkoneen toivottavasti visusti kiinni kahdeksi viikoksi.

Tänään kotiin tuli joulu.

Reissujen ja muiden kiireiden takia en tänä vuonna ole päässyt enkä tule pääsemään yksiinkään pikkujouluihin. Tänään kuitenkin, kuin sattumalta, huomasin viettäväni pikkujouluja ihan itsekseni.

Ensin kävin joulumarkkinoilla kylällä. Sitten aloin askarrella joulukortteja, ja siihen upposikin useampi tunti. Laitoin riisipuuron kypsymään haudekattilaan ja kuuntelin Jouluradiota samalla. Täydellistä!

Tänä iltana aion vielä laittaa hiukan joulukoristeita kotiin ja katsoa sen jälkeen vielä katsomatta olevat kaksi jaksoa Gilmoren tyttöjen Vuosi elämästä -jatkoa Netflixistä. Puuro hautunee sopivasti siihen mennessä, ja sen kanssa on luumukeittoa. Ehkäpä kaapista löytyy vielä glögitiivistettä täydellistämään pikkujouluiltani, Fazerin joulusuklaan kera.

Tällaisiako viikonloppuiltani olivat ennen kuin puoliso tuli elämääni? Yksinoloa, yksin puuhastelua? Tämä on ollut mukava päivä, mutta ei suinkaan siksi että kaipaisin tätä yksinolemisen rauhaa, vaan koska tämä on poikkeuksellinen tilanne. Tänä viikonloppuna olemme eri kaupungeissa, ja luulen että vaikka ikävä on kova (ja puhelin sekä soi että piippaa), kumpikin meistä ottaa ilon irti mahdollisuudesta tehdä yksin asioita (esim. jouluvalmisteluja). Sitten kun ollaan taas yhdessä on kivempi tehdä yhteisiä juttuja, eikä kumpikaan kaipaa ns. omaa rauhaa. Osa-aikainen etäsuhde on tehnyt meistä melkoisia toisiimme liimautujia, hehheh.

Tämä pikkujoulupäivä mahdollistui vain siksi, että puhalsin pelin poikki ja anoin lisäaikaa yhdelle artikkelille. Se piti palauttaa vuoden loppuun mennessä, mutta totesin etten jaksa. Se on yhteisartikkeli, ja kaksi muuta kirjoittajaa olivat aikataulussa. Minä vain en kyennyt enää. Oli pakko laskea rimaa ja sanoa, että nyt en pysty.

Jään joululomalle poikkeuksellisen aikaisin, jo viikon kuluttua. Ensi viikko on taas säntäilyä Helsingin ja Jyväskylän välillä, mutta perjantaista aloitan loman. Kyllä sitä on jo odotettukin tässä talossa, kyllä tosiaan.

Syyskuussa sain erittäin toivotun synttärilahjan: Meri-Tuuli Lindströmin uuden Pataruokaa-keittokirjan. Meillä on jo Meri-Tuulin Mökin keittokirja, ja koska tykkäämme siitä kovasti, odotukset olivat korkealla myös uuden kirjan suhteen. Odotuksia lisäsi myös se, että sekä minä että puoliso pidämme kovasti hitaasti meheväksi haudutetuista lihapadoista. Grillin lisävarusteissa on suuri pata, ja talvella käytämme vanhaa valurautapataa näiden herkkujen valmistukseen.

Meri-Tuulin kirjassa on paljon muutakin tietoa kuin reseptit. Siinä kerrotaan eri lihoista ja ruhon osista, mihin mitäkin voi käyttää. Erityisesti ilahduin siitä, että kirjassa kerrotaan mitkä lihat voi korvata toisillaan – aina kun ei ole juuri sitä reseptissä mainittua saatavilla. Myös hirvenliha on mukana näissä lisäosuuksissa, vaikka hirvenlihaohjeita tai riistapatareseptiä ei kirjassa varsinaisesti olekaan. Sitä vähän kaipasimme kyllä. Kirjassa on oma osuus alkoholista ruoanlaitossa, ohjeet kanin paloitteluun sekä vinkkejä papujen ja herneiden käyttöön pataruoissa. Erityisesti ilahduin liha-, kana-, kasvis- ja kalaliemen ohjeista, sillä laadukas liemi on hyvän padan perusta.

Kuten hyvässä keittokirjassa tänä päivänä kuuluu olla, kuvitus on kaunista ja sopii hyvin kirjan henkeen. Kreetta Järvenpään ottamat kuvat henkivät Meri-Tuulin rentoa, boheemia ja runsaita makuja arvostavaa ruoanlaittoa. Pataruoat eivät ole kauhean kaunista ruokaa, joten arvostan ammattikuvaajan taitoa keittokirjan kuvituksessa todella paljon!

img_20161108_190002

Ensimmäiseksi koetimme moskovanpataa, johon tuli lihan lisäksi suolakurkkuja, sinihomejuustoa ja smetanaa. Se oli ihan taivaallisen hyvää. Luulin, ettei pataruoka enää voi parantua, kunnes puoliso teki minulle samasta kirjasta chorizo-naudanlihapataa. Se oli varmasti parasta pataa mitä olen ikinä syönyt. Valitettavasti siitä(kään) ei tullut yhtään kuvaa, koska muistin kuvaamisen vasta kun lautanen oli melkein tyhjä…

img_20161015_175849

Pyhäinpäivänä teimme ruokaa yhdessä, ja reseptiksi oli valittu Meri-Tuulin ohjeista kukkoa viinissä. Ostimme siihen kokonaisen luomukanan, ja lopputulos oli maukas ja mehukas.

Teemme yleensä patojen lisukkeeksi perunoita muussina tai keitettynä, mutta myös riisi-kaura toimi hyvin kukkopadan kanssa. Alkupalana meillä oli salaattia. Molemmilla kerroilla pata-annoksesta on syöty vähintään kaksi päivää. Pakko kuitenkin tunnustaa, että uudelleen lämmitettynä toisena päivänä kukkoa viinissä ei ollut erityisen esteettinen herkku.  Tajusin kuitenkin syöväni mahdottoman rumaa ruokaa vasta annoksen loppuvaiheessa, niin hyvältä se edelleen maistui.

img_20161108_190124

Seuraavaksi haluaisin kokeilla hurmaavalta kuulostavaa ohjetta vasikanposket madeirakastikkeessa. Tai ehkä punajuuri-rubiinipataa, sillä punajuuret ovat nyt parhaimmillaan. Tai ehkä fiilistelemme häämatkaodotusta ja teemme roomanlammasta. Miten vain, tänä talvena tulemme herkuttelemaan erinomaisilla pataruoilla.

Kirjoitin tänään viestiin kahdelle ystävälleni, että tuntuu kuin lokakuun myötä elämässä olisi enemmän valoa. Syyskuu oli lyhyt, mutta raskas. Mutta nyt se on ohi. Lokakuu ei jatku kiireettömänä, mutta ehkä kuitenkin paineettomampana.

Oman lisänsä syyskuuhun toi sairastelu. Kilpirauhasen liikatoiminta ei tee samalla tavalla väsyneeksi ja voimattomaksi kuin vajaatoiminta, mutta liikatoiminnan aiheuttama hengenahdistus ja rintakipu lamaannuttivat alkuun. Oireet ovat jo helpottaneet, ja siksikin tuntuu valoisammalta.

Kilpirauhasen liikatoiminta on aiheuttanut unettomuutta, mikä on minulle melko harvinaista, sillä olen hyvä nukkuja. Se myös vaikuttaa työkykyyn, joskin aina sitten helpottaa kun väliin tulee yksikin paremmin nukuttu yö.

Jotain mystistä on unen kannalta kesämökissä. Olimme viime viikonloppuna siellä viimeistä kertaa tältä sesongilta. Nukuin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan täyden yöunen heräämättä kertaakaan kahdeksaan tuntiin. Tai no, näin unta ja nousin kerran istumaan sängyssä miettien, missä ihmeessä olen, mutta sain jotenkin järkeiltyä keskelle unta sen, että olen mökillä, ja painoin pään takaisin tyynyyn olematta kunnolla hereillä. Myös puoliso nukkuu mökillä erinomaisen hyvin. Jotain taikaa siinä on, jotain vapauttavaa ja rentouttavaa. Siellä ei ole työasiat tai muut taakat mielessä, vaan lepo on syvää ja rentouttavaa.Mökillä oli jo aika kylmä, mutta kuitenkin häikäisevän kaunista, etenkin aamuauringossa.

img_20161001_212037-1

Syksy etenee jälkipuoliskolleen, ja kaikki tuntuu taas jollain tapaa hallinnassa olevalta. Esitelmiä ja luentoja on seuraavan kahden kuukauden aikana vaikka muille jakaa, mutta mitäs tuosta. Kyllähän niitä tekee, ne ovat kivoja osia tästä työstä. Toivon silti löytäväni aikaa myös tv-sarjoille, kirjoille ja takkatulelle.Voisiko joku vanhoista keskeneräisistä käsitöistä vaikkapa edetä taas askeleen?

Olen tällä viikolla palannut pitkältä lomalta töihin. Tosin pidin heti kärkeen etäviikon, mikä oli kiva tapa vältellä lomaltapaluuahdistusta. Lisäksi se helpotti ehkä vähän sitä erokipua, joka oli jo nurkan takana kärkkymässä, kun loma päättyi ja olisi taas ollut aika muuttaa parisuhde osa-aikaiseksi etäsuhteeksi. (Yksi tulevan syksyn ja talven tavoitteita onkin saada elämääni enemmän etätyötä ja vähemmän etäsuhdetta.)

Mutta loma oli siis vallan mainio. Puolisolla sitä oli ruhtinaalliset viisi viikkoa, ja minäkin lomailin suurimman osan siitä ajasta. Lomaan mahtui kaikenlaista hyvää, ja onnellista energiaa on varastoitunut sydämeen suuret määrät. Ehkä näillä pääsee nyt ainakin syyskuun hakuruljanssin läpi?

Teimme paljon hyvää ruokaa sekä kotona että mökillä. Parhaita aamiaisia nautittiin kodin terassilla. Kiireettömiä, rauhoittavia aamiaisia, joihin kuului kummallekin oma kirja tai lehti luettavaksi.

IMG_20160629_093314

Ehkä melko suomalaiseen tapaan parhaat lomamuistot liittyvät joko luontoon tai festareihin. Vietimme lomasta noin puolet mökillä, missä lähellä on niin järvi, metsä kuin peltokin. Menimme sinne juhannuksena loman alkaessa ja myös loman viimeisen viikon vietimme kokonaan mökin rauhassa.

IMG_20160725_174535

IMG_20160730_155125

IMG_20160727_061407

Näihin aikoihin tulee vuosi siitä, kun matkustin ensimmäisen kerran tuonne mökille. Siitä on nopeasti tullut lempipaikkani maailmassa – oman kodin jälkeen. Mökillä ollessa ympäröivän maailman pahuus unohtuu ja arki katoaa jonnekin kauas. Päivät sujahtavat ohi nopeasti, vaikkei mitään erityistä ohjelmaa suunnitellakaan. Mökillä vietettyyn aikaan kuuluu lähiruoka ja torilla ostostelu ja kävelylenkit kylänraittia pitkin.

Yksi lomatavoite olikin lisätä liikuntaa. Aivan tavoitteeseeni (joka päivä edes vähän) en päässyt, mutta selvästi enemmän olen kuitenkin liikkunut. Ostin kesäalesta pari urheilupaitaakin, koska vanhat olivat jo niin kaameassa kunnossa. Vähän epäilyttää, josko liikkumisen määrä enää pysyy ennallaan työarjen alkaessa, mutta toivoisin saavani aikaiseksi liikkua edelleen.

Lomaan kuului tietenkin myös koko joukko kyläilyjä. Vierailimme mökeillä Raaseporissa ja Savonrannassa, ja vielä olisi yksi mökkikyläily tiedossakin. Savonrannan reissuun sisältyi myös yksi kesän terapeuttisimmista, rauhoittavimmista hetkistä. Puolison sukulaisten mökin ohi kulkee tukkien uittoreitti. Sattumalta tukkilautta osui paikalle juuri meidän siellä ollessamme. Oli käsittämättömän tyyni, tasapainoinen ja ”kaikki on maailmassa hyvin” -hetki, kun istuimme laiturilla hiljakseen jutellen ja katselimme, kuinka tukkilautta lipui hitaasti ohitse.

IMG_20160707_184000

Ja sitten se festaripuoli! Perinteiseen tapaan serkkuni järjesti taas (aiemmista esim. täällä) oman rokkifestarinsa kotipihallaan. Puoliso osallistui tähän kempaloon nyt ensimmäistä kertaa, mutta tuskinpa jäi hänen viimeisekseen, sen verran hyvin hän viihtyi. Vielä isompia bändejä olimme kuuntelemassa John Smith Rock -festareilla Laukaassa. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty festari ylitti odotukset, ja jos tarjonta on yhtä hyvää kuin nyt oli, olemme varmasti mukana. Hienot festarit kätevästi tunnin ajomatkan päässä omalta ovelta!

IMG_20160722_211410

Kesä ei ole vielä ohitse, vaikka työt alkoivatkin. Kesä jatkuu mökkeilyillä, keikoilla, puutarhatöillä ja lenkkeilyillä. Helsingissä kävimme vain kääntymässä (ja ehdimme ajella Järvenpäähän Lottamuseoon ja Ainolaan – museokortista kirjoitan lisää myöhemmin), mutta elokuussa työt vievät minut pääkaupunkiin muutamaksi päiväksi, ja aion nautiskella elokuisesta kesä-Helsingistäkin vielä hyvillä mielin. Vielä en siis vaihda kesämekkoja syystamineisiin, enkä ota pipoa esiin. Kesä on vielä täällä.

 

Eilen osuimme sattumalta Mikkeliin juuri oikeaan aikaan. Kirkkopuistossa oli käynnissä lähiruokatapahtuma Rapu ja muikku, jossa oli tarjolla jos jonkinlaista herkkua – myös muuta kuin nimen perusteella voisi luulla.

rapu ja muikku

Erilaisten lähiruokaa tuottavien yritysten kojujen joukosta löytyi vaikka mitä! Rapujakin oli, tosin hinta 5e/kpl oli sen verran suolainen, että jäimme vielä odottamaan omia rapujuhliamme.

Yksi kesäloman suunnitelmista oli maistaa Alpo the Food Truckin hampurilaisia, ja käytimme nyt tilaisuuden hyväksemme. Muitakin herkullisia lounasvaihtoehtoja olisi kyllä ollut.

hdr

Alpon herkullisten burgereiden jälkeen kävimme vielä jälkiruokajäätelöillä Isoäidin jäätelötehtaan jäätelökärryllä.

isoäidin jäätelötehdas

Lomalla on tullut panostettua lähiruokakokemuksiin myös muuten. Ostin Roinilan Aromilihan makkaroita ja Aurajuustonakkeja, ja tykkäsimme niistä kovasti. Juusto-chilimakkara poltti hieman minun suutani, mutta puoliso tykkäsi siitä. Perinteinen grillimakkara oli mehukas, mutta Aurajuustonakki erityisesti minun suosikkini.

Aiemmin tällä viikolla kävimme syömässä Bistro Vileenissä, johon kuuluu Otava Food Factory (tai toisin päin). Vilee on keskittynyt lähi- ja sesonkiruokaan. Illallinen oli herkullinen! Puoliso söi Saimaasta pyydettyä kuhaa ja minä toivakkalaista lammasta (sattumalta pikkuserkkuni tilalta Aholasta). Bistro Vilee oli viihtyisä ja palvelu ystävällistä. Ainoastaan jäi harmittamaan, etten pöytävarausta tehdessäni ollut tajunnut, että arki-iltana ravintola voi mennä kiinni jo klo 20. Tulimme syömään klo 19, ja vaikka henkilökunta oli hyvin ystävällistä ja huomautti sulkemisesta vasta noin vartin yli kahdeksan, siitä jäi ehkä hieman hassu lähtöfiilis.

Yksi ehdottomasti kivoimpia kesäjuttuja on se, että mökillä ollessa käymme aina ostamassa tuoreita perunoita, juureksia ja marjoja Mikkelin torilta. Torilta ostamisessa on aivan erityinen tunnelma. Myös jäätelö tai kahvi torikauppojen ohella kuuluu kesäostosreissuihin –  ihan parasta, pienieleistä tekemistä, joka tekee lomasta erityisen.

Seuraava sivu »