Kun viime kesänä muutin omakotitaloon, hankin halvimman mahdollisen pallogrillin, koska pitäähän sitä nyt omalla pihalla grilli olla. Sillä laitteella yritettiin grillausta eri seurueissa kolmeen kertaan viime kesänä, ja joka kerta lihat paistettiin lopulta pannulla hellalla.

Talven aikana taloon muutti puoliso, joka sattumoisin harrastaa ruoanlaittoa ja erityisesti grillijuttuja, joten takapihalle ilmaantui myös iso ja komea kaasugrilli. Hiilipallokin tulee vielä tänä kesänä käyttöön (mies aikoo saada sen toimimaan ja epäilemättä onnistuukin), mutta toistaiseksi olemme tehneet ihania herkkuja kaasugrillillä.

Minusta on aina mukavaa kokata vieraille, mutta kesällä vieraiden merkitys vielä jotenkin korostuu. Terassilla on iso pöytä, jossa on kyllä kivaa nauttia hidasta aamiaista kahdestaankin, mutta kunnon päivälliset, joissa pöytä notkuu, puheensorina täyttää pihan ja lapset juoksevat nurmiolla – niissä on kesän tunnelmaa.

Terassipöytä korkattiin käyttöön jo vappuna, ja kesävieraita on käynyt alkukesästäkin. Viime viikossa kuitenkin kiteytyi jotain niin kesäkeittiön ydintä, että en malta olla kuvailematta sitä tännekin. Meille siis tuli kolme opiskeluaikaista ystävääni, joista yksi viipyi pari yötä, yksi yhden yönseudun ja Turun Tilda perheineen muutaman tunnin ollessaan ohikulkumatkalla.

Jo monta kertaa tänä kesänä grillissä on kypsynyt lihavartaita, ja ne laitettiin nytkin marinoitumaan pari tuntia ennen grillausta. Vartaiden ohje on sovellettu Akseli Herlevin keittokirjasta, ja on ehdoton grillilihasuosikkini. Lihavartaat peitetään paksun öljy-valkosipuli-timjami-rosmariinipeiton alle, ja maku on loistava. Naudan entrecotepalojen lisäksi vartaisiin tuli tällä kertaa herkkusieniä (pekonikääreissä).

Suosittelen muuten hankkimaan kaksipiikkisiä metallivartaita grillaamiseen. Ne toimivat paljon kivemmin kuin yksipiikkiset vartaat, joissa ruokapalat helposti alkavat pyöriä kypsennyksen aikana. Kaksi piikkiä pitävät ruoan paremmin koossa.

Vartaissa on yleensä myös kesäkurpitsaa, mutta tällä kertaa kokeilin grillata ne erikseen. Reseptin salaisuus oli runsas sitruuna, ja grillatut kesäkurpitsapalat olivat niin maukkaita, että teen varmasti niitä toistekin. Kokeilin myös grillata sydänsalaatteja, mutta niistä ei tullut yhtä hyviä. Pitäisi ehkä kokeilla uudelleen vielä, sillä ajatus on hyvä, kaikki ei vain ehkä mennyt kerralla oikein.

Vartaat olivat siis tuttu, hyväksi havaittu resepti ja kasvikset uusia kokeiluja. Päälisäkkeeksi teimme risottoa, joka oli vähän molempia: tuttu ja suosikki, mutta uudella tavalla valmistettu. Puoliso valmisti sahramirisottoa ensimmäistä kertaa ulkokeittiössä, eli muurikan tulella isossa pannussa. Risotto tehdään meillä Saku Tuomisen ohjeen mukaan. Risottokokki ei hellan vierestä liikahda, sillä risottoa pitää sekoittaa koko ajan, jotta siitä tulee hyvä. Kesäkeittiössäkin risotto onnistui hyvin, ja vieraat tykkäsivät!

Harjoittelemista vaatii kuitenkin vielä se, että kahden kokin kesäkeittiössä kaikki ruoat olisivat valmiita samaan aikaan. Liha ja risotto pitäisi kumpikin tarjota heti tulelta nostamisen jälkeen, ja nyt aikataulut vähän lipsuivat. Seurustelu vieraiden kanssa ja tiivis grillaaminen eivät välttämättä ole helppoja suorituksia yhtä aikaa, heh.

Oman lisämausteensa kesäpäivälliseen toi ihastuttava kesäsää, tietenkin. Aurinkoiset päivät muuttuivat aamun aikana pilvisiksi, ja siinä vaiheessa kun pöytä oli katettu terassille ja ruoka muutamaa hetkeä vaille valmis, alkoi sataa. Kukaan ei vaatinut kaiken sisälle ronttaamista, joten söimme ulkona sateesta huolimatta. Toisella reunalla istuneet kastelivat niskansa, mutta onneksi pöytä pysyi kuivana – jos se nyt mikään onni on.

Jälkiruokakahvit joimme kuitenkin sisällä. Olin valmistellut sitruunaisen mansikkabritakakun, jonka yksi vieraista viimeisteli sillä aikaa kun minä juoksin grillijuttujen kanssa. Kakku oli hyvää, mutta valitettavasti en löydä ohjetta netistä. Ehkä lehden reseptipankki täydentyy uusimpien numeroiden ohjeista vähitellen.

Ruoanlaittokiireestä, sateesta ja sen sellaisesta huolimatta päivä oli ihana. Oli mahtavaa kutsua vieraita, avata kodin ovet ja tarjota kesäpäivällistä rakkaille ihmisille, jutella ja nauraa, kuunnella puheensorinaa ja hymyillä ihan kestohymyä koko päivän ajan. Yhtään kuvaa en ruokakempaloista ehtinyt napata, muut asiat olivat tärkeämpiä. Ensi viikonloppuna ruokaa laitetaan siskolleni ja hänen seuralaiselleen – ehkäpä kamera ehtii silloin paremmin mukaan.

Mainokset