mökkeilyä


Viime aikoina työkavereitten parissa on puhuttu ympäristöystävällisestä kuluttamisesta ja sen mukana jätemäärän pienentämisestä. Kuten tiedetään, maapallo kirjaimellisesti hukkuu muoviin. Omilla kulutustottumuksilla voi tehdä paljon tavaramäärän hallitsemiseksi (osta vain tarpeeseen), mutta näen myös tosi tärkeänä asiana jätteiden kierrätyksen. Ongelmallista minun järkeni mukaan on se jäte, jota ei hyötykäytetä uudelleen eli joka päätyy kaatopaikalle seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi liuottaen kaikki myrkkynsä samalla maahan ja ilmakehään. Minulla ei ole ympäristöasioista kovin syvällistä tietoa, joten seuraavat jutut perustuvat vähän hatarahkoon tietoon ja interwebin antamiin tietoihin.

Suomessa on mahdollista kierrättää paljon, mutta valitettavasti kaikki eivät sitä mahdollisuutta käytä. Asumistilanteen vuoksi kierrätämme jätteitä käytännössä  neljällä eri paikkakunnalla. Olen konkreettisesti saanut huomata, että kierrättäminen olisi paljon helpompaa, jos järjestelmä olisi samanlainen joka paikassa.

Lasken peruskierrätykseen, siihen joka pitäisi tulla jo jokaiselta selkäytimestä, lasin, kartongin, metallin ja paperinkeräyksen. Biojäte kuuluu  myös tähän kategoriaan, ja luonnollisesti myös ns. vaarallisen jätteen (esimerkiksi lääkkeet, paristot, sähkölaitteet) kierrätys.

Kotona meillä on kolme jäteastiaa pihassa: seka-, energia- ja biojäte. Paperi, kartonki, lasi ja metalli viedään noin 500  metrin päässä olevalle kunnan kierrätyspaikalle. Kartonkijätteestä osa toki poltetaan sytykkeenä takassa ja uunissa. Vaativampien jätteiden keräys onkin sitten noin 20 kilometrin päässä kuntakeskuksessa. Käyttämättömät lääkkeet viedään lähellä olevaan apteekkiin. Lisäksi kerään käytetyt insuliinineulat purkkiin ja vien apteekkiin, josta ne hävitetään asianmukaisesti ja jätteenkäsittelijöiden sormenpäitä riskeeraamatta.

Biojätteen keräsin ensimmäisen vuoden ajan omaan kompostiin. Seuraavana talvena laiskistuin ja tilasin biojäteastiallekin tyhjennyksen lähiseudulta olevasta perheyrityksestä. Ajattelin, että kesällä voin taas hoitaa kompostoria, mutta enpä sitten ikinä tullut palanneeksi kompostoijaksi. Biojäte haetaan siis pihasta edelleen. Hirveän huono omatunto minulla ei siitä ole, sillä biojäte viedään samalla paikkakunnalla olevaan biopolttolaitokseen, jossa siitä valmistetaan biokaasua.

Suurin osa kotitaloutemme jätteestä on energiajätettä. Se poltetaan kunnan sivujen mukaan energiaksi leijupetikattilassa (en tiedä mikä se on). Hyödyksi kuitenkin menee. Puutarhajätteen keräyspiste on alle kilometrin päässä. Sinne viedään esimerkiksi pensaiden oksat ja muu sellainen. Ruohonleikkuusta tuleva ruohosilppu ja puiden lehdet menevät omaan lehtikompostikasaan.

Ongelmallista on siis vain näistä kaikista yli jäävä sekajäte. Sitä syntyy taloudessamme hyvin vähän, etenkin kun aika sinnikkäästi lajittelemme. Suurin ongelma on kissanhiekka, joka saamieni ohjeiden mukaan ei kuulu energiajätteeseen. Tämän voisin kyllä vielä tarkistaa, sillä tietoni on Jyväskylässä asumisen ajalta. Kissanhiekasta tai -ulosteista ei ole mainintaa kunnan lajitteluohjeissa.

Edellisestä käy ilmi, että maaseudun taajamassa asujalta jätteiden lajitteleminen edellyttää autoa, jonka omistaminen toki on ympäristörikos niin kauan kuin se ei kulje biokaasulla.

Lappeenrannassa kerrostaloyhtiössä peruskierrätys on ihan tuttua, mutta lisäksi taloyhtiössä kerätään muovipakkaukset. Kun aloin lajitella muovia erikseen huomasin nopeasti, että se vaatii ison astian – kotitaloudessamme syntyy eniten muovijätettä. Energiajätteen sijaan Etelä-Karjalassa kerätään kuivajätettä. Kaupungin sivuilta löytyy tieto, että kuivajäte poltetaan energiaksi. Sekajäteastiaa ei ole lainkaan. Mikä ei kuivajätteeseen sovi, kuuluu ns. vaarallisiin jätteisiin. Kaupungin sivuilta löytyy paljon lajitteluohjeita, mutta kun esimerkiksi hain tietoa, mihin astiaan valokuvat kuuluisivat, en sitä löytänyt (kotona ne ovat energiajätettä). Kiinnostavaa sen sijaan on tieto, että kissanhiekan ja -ulosteet voi lajitella kuivajätteeseen.

Helsingissä ollessamme lajittelemme myös muovin erikseen. Taloyhtiössä ei kuitenkaan ole kuiva- tai energiajätettä, vaan peruskierrätyksen ja muovin jälkeen loput menevät sekajäteastiaan. Helsingin seudun ympäristöpalvelujen (HSY) mukaan sekäjätteestä poltetaan sähköä ja kaukolämpöä. HSY tarjoaa erinomaisen lajitteluoppaan, josta olen hakenut apua monta kertaa muuallakin ollessani – suosittelen!

Neljäs kierrätyspaikkakuntamme on kesämökkikaupunki Mikkeli. Mökkeilyn osalta minulla on huono omatunto, sillä emme kierrätä paljoakaan, lähinnä poltettavan kartongin takkaan ja biojätteen kompostiin. Lähin kierrätyspiste on noin 10 kilometrin päässä Ristiinassa. Ensi kesänä voisin yrittää parantaa tässä ja lajitella mökillä edes peruskierrätyksen verran. Ristiinan kierrätyspiste on kyllä hyvä, siitä lajittelu ei ole kiinni vaan lähinnä siitä että mökille pitäisi järjestää astioita eri jätteille ja lisäksi viitsiä tehdä se kierrätysreissu. Koska mökkiä käyttävät muutkin kuin me kaksi, tämä ei ole vain minun päätettävissäni, mutta omat jätteemme voin kyllä jatkossa lajitella paremmin.

Nyt näihin kaikkiin alkaa jo olla tottunut, mutta edelleen olen monta kertaa ollut ihmeissäni, mihin astiaan mikäkin roska kuuluu. Voisiko pakkauksissa lukea selkeämmin niiden materiaali? Eniten harmia tuottaa termien sekalaisuus. Ymmärrykseni mukaan sekä energiajäte (Joutsa), kuivajäte (Lappeenranta) että sekajäte (Helsinki) poltetaan energiaksi. Miksi niitä pitää nimittää eri tavoin? Sekajäte merkitsee kotona aivan eri asiaa kuin Helsingissä, ja se kyllä on kierrätystä vaikeuttava asia.

Ja minä sentään yritän parhaani. Miten toimii sellainen, jonka motivaatio kierrätykseen ja tiedonhankintaidot ovat syystä tai toisesta matalammat? Todennäköisesti hän laittaa kaikki jätteet samaan pussiin, mikä on ongelma sitten ihan kaikille.

Asiaa ei varsinaisesti edistä kierrättämättömyydestä syyllistäminen. Moni keskusteli somessa viime kesänä uutisesta, jossa kerrottiin miten Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijat olivat tutkineet jyväskyläläisten kuluttajien sekajätepussien sisältöjä. Uutisoinnissa kauhisteltiin sitä, että samassa pussissa on niin biojätettä, valokuvia, lääkemääräyksiä, lääkkeitä kuin esimerkiksi paristoja tai leluja. Jos ei uutisen, niin viimeistään siitä seuranneen keskustelun sävy oli minun korviini jossain määrin tekopyhää ja erittäin syyllistävää. En tarkoita, että näin huolimaton lajittelu olisi oikein, mutta vika ei välttämättä ole aina kokonaan lajittelijassa. Myös ohjeita pitää toistaa usein ja jatkuvasti, eivätkä ne saisi olla puutteellisia tai ristiriitaisia.

Ohjeet ovat turhia vasta sitten, kun kaikki osaavat lajitella ja ennen kaikkea ymmärtävät miksi sitä tehdään. Myös eri jätteiden jatkokäsittelystä kertominen usein ja toistuvasti voisi auttaa. Yhä vieläkin elää käsityksiä, että eri astioihin lajitellut jätteet kipataan jätteidenkäsittelylaitoksella samaan pataan kaikki. Näiden urbaanilegendojen (?) jatkuva toistaminen tuskin motivoi kierrättämään. Se kertoo puutteista ohjeissa ja kierrättämisen merkityksen ymmärtämisessä laajalti, ei vain yksittäisten hoopojen kohdalla.

Myönnän: biojätteen lajittelu on niin helppoa, että onnistuu lapseltakin, eikä bioaineksen laittamista sekajätteeseen voi perustella mitenkään. Sekajäteastioita tutkineiden opiskelijoiden blogissa selitetään, miksi sekajätteessä ei saa olla esimerkiksi metallia: se rikkoo polttouunin. Ilmeisesti Jyväskylässä sekajäte siis tarkoittaa poltettavaa jätettä? Jälleen kerran sama termi eri merkityksellä!

Vielä olisi kuitenkin voitu kauhistelun lisäksi kertoa muun muassa se, mihin roskapussista löytyneet väärin lajitellut asiat olisi pitänyt laittaa. Minä tiedän, että vanhat lääkkeet viedään apteekkiin, tämä lajittelija ei välttämättä tiedä. Entä minne reseptit tai valokuvat olisi pitänyt lajitella? Paperinkeräysastiassa on todennäköisemmin tonkijoita kuin sekajätepussissa – en minäkään haluaisi laittaa henkilötietoja sisältäviä papereitani paperinkeräykseen. Koska seka- tai kuivajätekin on tämän uutisoinnin perusteella väärin, ihmettelen miten ne pitäisi hävittää. Kerrostalossa paperien polttaminen lienee kiellettyä.

Ohjeiden lisäksi hankaluutta tuottaa jäteastioiden määrä keittiöissä. Vain kotona omakotitalossa meillä on tarpeeksi tilaa kaikille eri jätelajeille. Kerrostaloasunnoissa eri roskisten kanssa on aika paljon säätämistä, eikä tilaa vain ole kaikille. Tämä on selkeästi aika iso kierrättämistä vaikeuttava asia, sillä eteisen naulakossa tai keittiön nurkassa lojuvat roskaniput eivät ole kovin kivoja. Koska sekä Lappeenrannassa että Helsingissä asumisessa on kuitenkin jossain määrin väliaikaisuuden tuntu, en ole jaksanut kovin paljon panostaa kierrätysastioiden järkeistämiseen. Lappeenrannan keittiöön ostin sopivammankokoiset jäteämpärit muovijätteen kerätyksen alettua, Helsingin asunnossa mennään sillä mitä siellä on. Jos asuisimme jommassa kummassa kaupungissa pysyvästi, pyytäisin vaikkapa jonkun ammattijärjestäjän apua lajittelun helpottamiseksi.

Minä lajittelen mielelläni, mutta on turha väittää että se ainakaan tässä elämänvaiheessa olisi jotenkin helppoa. Se vaatii aika paljon vaivaa ja huolellisuutta. Motivaatiota on ja kyllä minä lajittelen, mutta älkää tulko viisastelemaan kierrättämisen helppoudesta. Paljon helpompaa olisi laittaa kaikki samaan pussiin.

 

Mainokset

Olen tällä viikolla palannut pitkältä lomalta töihin. Tosin pidin heti kärkeen etäviikon, mikä oli kiva tapa vältellä lomaltapaluuahdistusta. Lisäksi se helpotti ehkä vähän sitä erokipua, joka oli jo nurkan takana kärkkymässä, kun loma päättyi ja olisi taas ollut aika muuttaa parisuhde osa-aikaiseksi etäsuhteeksi. (Yksi tulevan syksyn ja talven tavoitteita onkin saada elämääni enemmän etätyötä ja vähemmän etäsuhdetta.)

Mutta loma oli siis vallan mainio. Puolisolla sitä oli ruhtinaalliset viisi viikkoa, ja minäkin lomailin suurimman osan siitä ajasta. Lomaan mahtui kaikenlaista hyvää, ja onnellista energiaa on varastoitunut sydämeen suuret määrät. Ehkä näillä pääsee nyt ainakin syyskuun hakuruljanssin läpi?

Teimme paljon hyvää ruokaa sekä kotona että mökillä. Parhaita aamiaisia nautittiin kodin terassilla. Kiireettömiä, rauhoittavia aamiaisia, joihin kuului kummallekin oma kirja tai lehti luettavaksi.

IMG_20160629_093314

Ehkä melko suomalaiseen tapaan parhaat lomamuistot liittyvät joko luontoon tai festareihin. Vietimme lomasta noin puolet mökillä, missä lähellä on niin järvi, metsä kuin peltokin. Menimme sinne juhannuksena loman alkaessa ja myös loman viimeisen viikon vietimme kokonaan mökin rauhassa.

IMG_20160725_174535

IMG_20160730_155125

IMG_20160727_061407

Näihin aikoihin tulee vuosi siitä, kun matkustin ensimmäisen kerran tuonne mökille. Siitä on nopeasti tullut lempipaikkani maailmassa – oman kodin jälkeen. Mökillä ollessa ympäröivän maailman pahuus unohtuu ja arki katoaa jonnekin kauas. Päivät sujahtavat ohi nopeasti, vaikkei mitään erityistä ohjelmaa suunnitellakaan. Mökillä vietettyyn aikaan kuuluu lähiruoka ja torilla ostostelu ja kävelylenkit kylänraittia pitkin.

Yksi lomatavoite olikin lisätä liikuntaa. Aivan tavoitteeseeni (joka päivä edes vähän) en päässyt, mutta selvästi enemmän olen kuitenkin liikkunut. Ostin kesäalesta pari urheilupaitaakin, koska vanhat olivat jo niin kaameassa kunnossa. Vähän epäilyttää, josko liikkumisen määrä enää pysyy ennallaan työarjen alkaessa, mutta toivoisin saavani aikaiseksi liikkua edelleen.

Lomaan kuului tietenkin myös koko joukko kyläilyjä. Vierailimme mökeillä Raaseporissa ja Savonrannassa, ja vielä olisi yksi mökkikyläily tiedossakin. Savonrannan reissuun sisältyi myös yksi kesän terapeuttisimmista, rauhoittavimmista hetkistä. Puolison sukulaisten mökin ohi kulkee tukkien uittoreitti. Sattumalta tukkilautta osui paikalle juuri meidän siellä ollessamme. Oli käsittämättömän tyyni, tasapainoinen ja ”kaikki on maailmassa hyvin” -hetki, kun istuimme laiturilla hiljakseen jutellen ja katselimme, kuinka tukkilautta lipui hitaasti ohitse.

IMG_20160707_184000

Ja sitten se festaripuoli! Perinteiseen tapaan serkkuni järjesti taas (aiemmista esim. täällä) oman rokkifestarinsa kotipihallaan. Puoliso osallistui tähän kempaloon nyt ensimmäistä kertaa, mutta tuskinpa jäi hänen viimeisekseen, sen verran hyvin hän viihtyi. Vielä isompia bändejä olimme kuuntelemassa John Smith Rock -festareilla Laukaassa. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty festari ylitti odotukset, ja jos tarjonta on yhtä hyvää kuin nyt oli, olemme varmasti mukana. Hienot festarit kätevästi tunnin ajomatkan päässä omalta ovelta!

IMG_20160722_211410

Kesä ei ole vielä ohitse, vaikka työt alkoivatkin. Kesä jatkuu mökkeilyillä, keikoilla, puutarhatöillä ja lenkkeilyillä. Helsingissä kävimme vain kääntymässä (ja ehdimme ajella Järvenpäähän Lottamuseoon ja Ainolaan – museokortista kirjoitan lisää myöhemmin), mutta elokuussa työt vievät minut pääkaupunkiin muutamaksi päiväksi, ja aion nautiskella elokuisesta kesä-Helsingistäkin vielä hyvillä mielin. Vielä en siis vaihda kesämekkoja syystamineisiin, enkä ota pipoa esiin. Kesä on vielä täällä.

 

Eilen osuimme sattumalta Mikkeliin juuri oikeaan aikaan. Kirkkopuistossa oli käynnissä lähiruokatapahtuma Rapu ja muikku, jossa oli tarjolla jos jonkinlaista herkkua – myös muuta kuin nimen perusteella voisi luulla.

rapu ja muikku

Erilaisten lähiruokaa tuottavien yritysten kojujen joukosta löytyi vaikka mitä! Rapujakin oli, tosin hinta 5e/kpl oli sen verran suolainen, että jäimme vielä odottamaan omia rapujuhliamme.

Yksi kesäloman suunnitelmista oli maistaa Alpo the Food Truckin hampurilaisia, ja käytimme nyt tilaisuuden hyväksemme. Muitakin herkullisia lounasvaihtoehtoja olisi kyllä ollut.

hdr

Alpon herkullisten burgereiden jälkeen kävimme vielä jälkiruokajäätelöillä Isoäidin jäätelötehtaan jäätelökärryllä.

isoäidin jäätelötehdas

Lomalla on tullut panostettua lähiruokakokemuksiin myös muuten. Ostin Roinilan Aromilihan makkaroita ja Aurajuustonakkeja, ja tykkäsimme niistä kovasti. Juusto-chilimakkara poltti hieman minun suutani, mutta puoliso tykkäsi siitä. Perinteinen grillimakkara oli mehukas, mutta Aurajuustonakki erityisesti minun suosikkini.

Aiemmin tällä viikolla kävimme syömässä Bistro Vileenissä, johon kuuluu Otava Food Factory (tai toisin päin). Vilee on keskittynyt lähi- ja sesonkiruokaan. Illallinen oli herkullinen! Puoliso söi Saimaasta pyydettyä kuhaa ja minä toivakkalaista lammasta (sattumalta pikkuserkkuni tilalta Aholasta). Bistro Vilee oli viihtyisä ja palvelu ystävällistä. Ainoastaan jäi harmittamaan, etten pöytävarausta tehdessäni ollut tajunnut, että arki-iltana ravintola voi mennä kiinni jo klo 20. Tulimme syömään klo 19, ja vaikka henkilökunta oli hyvin ystävällistä ja huomautti sulkemisesta vasta noin vartin yli kahdeksan, siitä jäi ehkä hieman hassu lähtöfiilis.

Yksi ehdottomasti kivoimpia kesäjuttuja on se, että mökillä ollessa käymme aina ostamassa tuoreita perunoita, juureksia ja marjoja Mikkelin torilta. Torilta ostamisessa on aivan erityinen tunnelma. Myös jäätelö tai kahvi torikauppojen ohella kuuluu kesäostosreissuihin –  ihan parasta, pienieleistä tekemistä, joka tekee lomasta erityisen.

Omassa perheessäni mökki on rantasauna, jossa ei lapsuusmuistojeni mukaan vietetty yhtä saunareissua pidempää aikaa. Kesällä maatilalla riitti työtä kellon ympäri, ja lapset olivat mukana töissä. Nyt puolison mukana olen viime kesästä asti saanut viettää aikaa aivan erilaisesssa mökkeilykulttuurissa, jossa mökki on suvun yhteinen, siellä ollaan suurin osa kesälomasta tai ainakin niin paljon kuin mahdollista, ja ”oleminen” tarkoittaa täydellistä vapautta tehdä tai olla tekemättä. Puolisoni on kasvanut kaikki lapsuutensa kesät täällä, ja on hauskaa kuunnella hänen ja hänen serkkujensa muistoja lapsuuden kesistä. Kaikilla on täällä hyvä olla.

ranta

Vietimme juhannusta mökillä, jonne kokoontui myös muuta sukua. Juhannusaatto meni hyvin perinteisissä tunnelmissa: syötiin, saunottiin, istuttiin iltaa ja käytiin kylän kokolla. Seuraavana aamuna nukuimme pitkään ja aloitimme päivän aamu-uinnilla. Koko viikonlopun olen levännyt, rentoutunut ja ollut onnellinen.

juhannuskokko

Voisin kirjoittaa esimerkiksi juhannuksen ruoista tai jutteluista tai maisemista, mutta kirjoitan siitä mikä on eniten mielessä. Kevään ajan olen taistellut taas hankalien verensokerien kanssa, ja diabeetikon arki on ollut kaikkea muuta kuin leppoista. Siksi olen syvästi hämmästynyt, että juhannusaatosta tähän iltaan en ole mitannut yhtäkään yli 10 verensokeriarvoa. Jokainen mittaustulos mahtuu haarukkaan 3,6-9,6. Alle neljän on käyty kahdesti, enkä kummallakaan kerralla ehtinyt huomata matalan oireita; molemmilla kerroilla olin juuri aloittamassa kakun syöntiä, joten apu oli lähellä. Pääosin lukemat ovat liikkuneet 4,5 ja 7 välillä, olin syönyt mitä tahansa.

Osasyy hyviin lukemiin voi olla se, että mittaan hieman harvemmin kuin työpäivinä, mutta kyllä mittauksia silti kertyy 6-7 joka päivä. Mökillä syödään melko tuhtia ruokaa, ja näenkin pääsyynä sokerien tasaisuuteen täydellisen stressittömyyden. Kun olo on näin hyvä, ja ympäristössä pelkkää kauneutta, leppoisuutta ja hyväksyntää, myös ihmisen keho reagoi olemalla terve ja tyytyväinen.

Puolison loma alkoi virallisesti tänään, joten jatkoimme mökkeilyä edelleen pari päivää. Kävimme hiukan alennusmyynneillä kaupungilla ja hoidimme arkea odottaneita asioita. Poikkesimme myös Mikkelin Kenkäveroon, jossa vietimme kivan kahvitauon. Kenkäveron perennatarhassa loistivat pionit upeimmillaan ja lampaat rouskuttivat heinää varjoisassa aitauksessaan hyvin tyytyväisen oloisina.

kenkävero

kenkäveron lampaat

Kenkäveron puodista sain lahjaksi korun. Se on kotimaisen korutaiteilijan Vernada designin kaulakoru, jossa on hohtavassa hopearenkaassa sanat unelmoi, usko, taistele ja uskalla. Tänään ei ollut mikään erityinen päivä, ja lahja yllätti minut ihan täysin. Sekin on yksi uusia asioita elämässäni: saada joskus lahja ihan vain koska. Koska ei tarvita mitään erityistä syytä. Koska niin vain voi tehdä.

Koru merkitsee minulle paljon, enkä ihan sattumanvaraisesti ihastunut siihen kaupassa (niin paljon että puoliso halusi sen minulle antaa, koska oletettavasti tajusi merkityksen). Korun sanat kuvaavat diabeetion arkea ja sopivat motoksi kenelle tahansa pysyvän sairauden tai vamman kanssa taisteleville. Sillä vaikka se joskus on näinkin helppoa kuin nyt juhannuksena, niin silti olen mitannut ja pistänyt jatkuvasti, enkä voi sairautta edes juhlapyhinä unohtaa. Tämä koru on uusi voimakoruni, ja sen teho moninkertaistuu sen rakkauden myötä, joka sen antamiseen sisältyy.

koru

Seuraavat viisi viikkoa teen töitä varsin kevyellä otteella ja keskityn nauttimaan kesästä – ensimmäisestä kokonaisesta, yhteisestä kesästämme yhdessä. Mökin polut tulevat minullekin tutummiksi, mutta vietämme paljon aikaa myös yhteisessä kodissamme, johon muutin tasan vuosi sitten.

P.S. Juhannuksen rentouttavaa leppoisuutta voi lukea myös esimerkiksi Torpan tytön blogista, jossa Ilonan ihanat kuvat hehkuvat kesän parhaita puolia.