Vähän aikaa sitten luin Katri Rauanjoen tuoreen romaanin, ja nyt jatkoin uuden kotimaisen kirjallisuuden parissa. Kirjastossa odottaa myös jo Tommi Kinnusen toinen romaani, joten uudet kotimaiset tuntuvat olevan alkukesän juttu. (Kyllä, lasken viime vuonna ilmestyneet vielä uudeksi kotimaiseksi kirjallisuudeksi.) Vinkin tähän sain Taidematkustajan blogista. Olen jo vuosia sitten oppinut, että jos Laura jotain kirjaa suosittelee, se yleensä on hyvä – niin tälläkin kertaa.

Karo Hämäläisen Yksin (2015) on alaotsikkonsa mukaisesti romaani Paavo Nurmesta. Se kertoo juurikin Nurmesta, mutta on romaani – ei siis elämäkerta eikä tietokirja. Hieno romaani se kuitenkin on, yksi parhaista mitä olen vähään aikaan lukenut. Se kertoo urheilijasta ja urheilu-urasta, mutta myös siitä kaikesta muusta: harjoittelemisesta, itsekurista, luonnevikaisuudesta, köyhästä lapsuudesta, isän haamusta, rakkaudesta ja siitä, miten rakkaus ei vastaa odotuksia.

Paavo Nurmen tarinan urheilupuoli näyttäytyy taktisena bisnespelinä.

Ihmiset eivät ole järkeviä. Heitä eivät kiinnosta numerot vaan rahat.

Tarjosin heille sitä, mitä he halusivat.

Ja pari sivua myöhemmin:

Juoksemalla kerroin tarinaa, vaikenemalla annoin huhujen levitä. He rakensivat Paavo Nurmea, jota he sanoivat rakastavansa, ja minä sain työstäni palkkion. Olimme rikoskumppaneita.

Paavo Nurmi rakentaa kirjassa urheilija- ja juoksijakuvaa kuin paraskin markkinamies. Hän laskee reklaamiarvon eri tapahtumille ja päättää sitten osallistumisestaan. Hämäläisen kirjan päähenkilö-Nurmi on yhtälailla rakennettu kuva kuin se, mitä Nurmi kirjassa rakentaa. En tiedä, oliko Nurmi yhtä kovapintainen (ja epämiellyttävä) ihminen kuin millaisena Hämäläinen hänet näkee, mutta se ei ole oleellista. Hienompaa on se, miten kirjailija kuvaa ihmistä, hänen elämäntapaansa ja pyrkimyksiään sekä sitä, miten elämä kulkee. Kirjan Paavo Nurmi tavoittelee koko ajan jotain, vaikka minulle kyllä jää käsitys, ettei hän lopulta itsekään tiennyt mitä. Hän juoksi koko elämänsä, vaati itseltään enemmän ja eli tiukkojen sääntöjen alla, mutta miksi-kysymystä hän ei osannut itseltään kysyä.

Yksin sopii monelle lukijalle, sillä se on syvällinen ja vaikuttava, mutta silti nopea ja helppo lukea. Teksti etenee, ei junnaa, eikä selittele. Nurmi on mitä on, koska ei osaa olla muutenkaan.

Lämmin lukusuositus, todella.

Advertisements