Kun elokuussa kyselin ehdotuksia kirjoista, joiden päähenkilö olisi eläin, sain erinomaisen hauskalta kuulostavan vinkin lukea saksalaisen Leonie Swannin kirjoja. Meni syksyyn, ennen kuin sain aikaiseksi etsiä kirjailijan teoksia kirjastosta, mutta kyllä kannatti. Olen nyt lukenut Swannin esikoisromaanin Murha laitumella (Glennkill, 2005, suom. 2007) ja sen jatko-osa on onneksi jo odottamassa.
Murha laitumella kertoo lammaslaumasta, jonka paimen George löytyy kuolleena laitumelta. Koska George oli hyvä paimen ja kiintynyt lampaisiinsa, päättävät lampaat selvittää murhaajan. Viisain laumasta on neiti Maple, jonka rakentamat päättelyketjut ja yksityiskohtien huomioiminen ovat vertaansa vailla. Ennen kaikkea neiti Maple osaa kysyä oikeita kysymyksiä, kuten oikean rikosetsivän kuuluukin. Merkittävästi tutkimusta edistävät myös muun muassa muistilammas Mopple the Whale, jolla on aina vähän nälkä ja joka muistaa kaiken kuulemansa. Lauman johtaja on sir Ritchfield, ja rohkeutta edustaa Othello, nelisarvinen musta pässi. Monia muitakin hersyvän hyviä henkilöhahmoja tarinasta löytyy, sillä lauma on melkoisten yksilöiden kokoelma. Yksilöt erottavatkin Georgen lauman muista lammaslaumoista. Jokainen laumassa on vähän erilainen kuin toiset, jokainen on persoona ja nimetty erikseen.
Swann inhimillistää lampaat hauskasti, mutta samalla aika ajoin muistuttaa niiden lammasmaisista ominaisuuksista kuten hajuaistista, lauman merkityksestä (”Yksikään lammas ei saa jättää laumaa.”) ja siitä ,etteivät kaikki ihmisten asiat ole lampaiden maailmassa käsitettäviä.
En ole vielä aloittanut jatko-osaa, mutta varmasti siihen tartun, ehkä jopa ennen meidän lukupiiriä, jota varten tätä luin. Murha laitumella menee myös Kirjan vuosi 2015 -lukuhaasteen kohtaan 7. Kirja, jonka päähenkilöt eivät ole ihmisiä.
Illuusioita 
2 kommenttia artikkeliin ”Leonie Swann: Murha laitumella”