Epätoivoa eläinkirjallisuuden kanssa

Kirjan vuoden lukuhaasteen yksi kohta oli ”kirja, jonka päähenkilö ei ole ihminen”. Lukupiirin kanssa päätimme loppukesän kirjan sen pohjalta. Hyllyssäni on vuosia odottanut Richard Adamsin romaani Shardik, joten päätin tarttua siihen tässä kohdin lukuhaastetta.

Odotukset olivat kovat: Adamsin Ruohometsän kansa on ehdottoman loistava kirja, ja sen päähenkilöt todellakin ovat jotain muuta kuin ihmisiä. Shardikin nimihenkilö on karhu, joten ajattelin kirjan kertovan siitä. Mutta voi pettymys, Shardik ei olekaan oman kirjansa keskushenkilö vaan ihmiset, jotka tekevät siitä jumalan.

Epäilemättä Shardikin tarina menee lukuhaasteeseen läpi, sillä vaikka Shardik ei ole kirjassa ajatteleva tai juonta eteenpäin vievä henkilö, se on kuitenkin koko tarinan keskus. Sinänsä juoni on herkullinen ja kiinnostava: ihmiset uskovat Shardikin olevan kauan poissa ollut jumala, ja jumalan nimissä aletaan tehdä kaikenlaista pahuutta kuten käydä sotia. Miten vallanhimo muuttaa ihmistä? Adams kuvaa, miten aluksi puhtaana säteillyt usko jumaluuteen joutuu väistymään kunnianhimon tieltä. Mikä on jumaluutta ja mikä ihmisyyttä, ja voiko ihminen luoda jumalan?

Mutta voi pettymysten pettymys: kirja on oikeastaan aika tylsä. Olen nyt parisen viikkoa takunnut sitä ja päässyt noin puoleenväliin. Tekisi mieli antaa periksi, sillä tuntuu etten jaksa enää kiinnostua kirjan tapahtumista, koska se on kerronnaltaan niin onnettoman junnaavaa, sekavaa, nimet poukkoilevat enkä hahmota karttaa yhtään. Jaksan sivun tai kaksi illassa, joten kirja ei juurikaan etene.

Jättäisin ehkä Shardikin vielä mieluummin kesken, jos keksikin jonkun kivemman eläinpäähenkilöisen kirjan. Haluaisin lukea jotain, mitä en ole ennen lukenut, siksi Ruohometsän kansa, Lokki Joonatan tai Kaislikossa suhisee eivät sovi. En myöskään haluaisi lukea lastenkirjaa, vaikka kieltämättä rajaa aikuisten lastenkirjojen välille ei aina voi vetää. Ainahan voin lukea Beatrix Potteria… Olisiko teillä, armaat lukijani, kirjavinkkejä tähän kohtaan?