Douglas Coupland: Eleanor Rigby

Toistaiseksi paras heinäkuussa lukemani kirja on ollut kanadalaisen Douglas Couplandin Eleanor Rigby (2004, suom. 2007). Se puhutteli minua nimenomaan yksinäisyyden kuvauksena, mutta myös jokseenkin traumatisoituneen ihmisen elämäntarinana.

Kirjan päähenkilö Elizabeth Dunn on yksinelävä, yksinäinen nainen, jolla ei ole oman perheen lisäksi juuri sosiaalisia kontakteja. Eikä se perhekään juuri hänen oloaan paranna. Lizin elämä kääntyy päälaelleen, kun sairaalasta tulee puhelu: sinne on tuotu nuori mies, jonka rannekkeessa on kehoitus ottaa hätätilanteessa yhteys Liziin. Mielestäni en spoilaa vielä ratkaisevasti jos kerron, että kyseessä on Lizin poika, jonka hän synnytti lukioikäisenä. Lapsesta ei tiedä kukaan, eivät edes kaikki perheenjäsenet. Pojan ilmaantuminen luonnollisesti kääntää kaiken päälaelleen ja Lizin elämä muuttuu.

Myönnän auliisti sivistymättömyyteni, sillä en tajunnut kirjan nimen olevan viite. Kun aloitin lukemisen, ihmettelin hetken, miksi päähenkilön nimi ei olekaan Eleanor. Sitten tajusin, että tämän täytyy olla viite jonnekin, mutta vasta kirjan luettuani hain Spotifysta kappaleen ja kuuntelin sen eri versioita. Eleanor Rigby on laulu kipeästä yksinäisyydestä ja sopii Lizin tarinan teemaksi.

Liz ei välttämättä ole erityisen säälittävä, enkä pitänyt kirjasta minkään suuren sympatian tunteen vuoksi. Pidin siitä, miten tarkkanäköisesti Coupland kuvaa Lizin elämää, sekä nykytilannetta että siihen johtaneita asioita. Tarkkanäköisesti, mutta kieriskelemättä – Lizin omalla äänellä. Paikoin naisen kyynisyys ja viiltävä ironia ovat jopa ärsyttäviä, mutta toisaalta ne ovat hänelle ehkä aika tärkeitä selviytymiskeinoja.

Kirjan lopputapahtumat ovat oivaltavia, vaikkakin viimeiset sivut ovat ehkä turhankin ruusunpunaisia. Silti en olisi halunnut kirjan päättyvän millään muulla tavoin. Näin on oikein ja hyvin.

Kuulin huhun, että kirjasta olisi tulossa elokuva.En pikahaulla löytänyt siitä mainintaa, mutta toivon huhun olevan totta. Eleanor Rigbystä tulisi taitavan ohjaajan käsissä hieno elokuva, potentiaalia siihen siis on.