Tammikuun lukujuttuja

Tulin juuri kotiin laitoksen talviseminaarista. Seminaariajatukset ovat vielä vähän sekavana möttönä päässä, joten parempi kirjoittaa ensin tammikuun kirjaseikkailukoonti. Palaan seminaariin sitten lähipäivinä.

Kuukauden kirjoista kolme ensimmäistä oli melko helposti luettuja, mutta kaksi viimeistä vaikeammin nieltäviä. Luettuani kaksi synkkää kirjaa halusin lukea jotain turvallista, jotain jossa mielikuvitukseni ei kiusaisi, jotain joka ei seuraisi minua päiväkausia ahdistavana tuntena sydänalassa. Otin sitten yöpöydälle jo pari kuukautta hyllyssä odottaneen Esko Valtaojan Tieto-Finlandia -voittajan Kotona maailmankaikkeudessa. Ideani toimi: elämän synnyn kiemurat eivät todellakaan pohdituttaneet pitkin päivää, en ottanut aihetta puheeksi ystävien kanssa enkä odottanut innolla iltaa, että pääsisin jatkamaan lukemista.

Teosta käytettiin syksyisellä tietokirjakurssilla esimerkkinä tietokirjatekstistä, jossa vaikeahko tieteellinen aihe on onnistuttu kirjoittamaan yleistajuiseksi ja kiinnostavaksi. Hmmm. Yleistajuinen? Kyllä useimmiten, ei aina – ei ainakaan luonnontieteisiin näin innottomasti suhtautuvalle ihmiselle. Kiinnostava? Vain johdannossa.

Täten annoin itselleni luvan jättää kirja kesken. Jätän melko harvoin kirjoja kesken, mutta nyt en jaksanut kahlata Valtaojaani loppuun, niin yleissivistävää kuin se varmaan olisikin. Lukemisen pointti minulle oli kirjoittajan tyyli, ja katsoin pohtineeni sitä riittävästi – siirryin jo taas johonkin kevyempään. Johan tähän yli viikko tuhrautuikin.

4 kommenttia artikkeliin ”Tammikuun lukujuttuja

  1. Voi, onpa harmi ettet pitänyt Valtaojasta. Minulle tuo Kotona maailmankaikkeudessa oli todella mojova lukukokemus ja olen pitänyt muistakin lukemistani Valtaojan kirjoista todella paljon. Olen vähän Esko-fani, myönnetään 😉

    Mutta eipä kaikki kolahda kaikille, se on selvää. Minullakin on parhaillaan kesken itse asiassa jopa kaksi kirjaa, jotka eivät oikein osu kohdilleen, mutta olen silti päättänyt saada ne loppuun jotenkin päin. Hyvä kuitenkin, että sinä osaat käyttää lukuaikasi itsellesi mieluisammin!

    1. Hei,
      ja kiva että kommentoit vaikka olinkin niin eri mieltä!

      Kaikki eivät kaikesta innostu, niinhän sen pitääkin olla. 🙂 Olen kuitenkin valmis antamaan Valtaojalle pisteitä sujuvasta kynänkäytöstä. Juuri kurssilla luetun kirjan johdannon vuoksi tartuin siihen ylipäätään, niin hyvä ja kiinnostava se oli.

      Yleensä luen kirjan kuin kirjan loppuun, koska toiveikkaasti ajattelen, että juonessa tai kerronnassa voi hyvinkin tulla lopussa jokin käänne, joka muuttaa kaiken. Nyt en vain jaksanut jatkaa, ja tietokirjassa kesken jättäminen on helpompaa kuin romaanin kohdalla.

      1. Joo, ja kuka sanoo, että kirja on luettava loppuun..

  2. Tiina: niinpä. Jotenkin minä aina vaan koetan uskoa kirjaan kuin kirjaan… Ja kesken jättäminen tuntuu vähän luovuttamiselta. 🙂 Mutta koetan opetella ajattelemaan tästä(kin) asiasta vähemmän suorituskeskeisesti! Kaikkea ei tarvitse ottaa niin tosissaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.