Fedor Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Fedor [Fjodor] Dostojevski: Rikos ja rangaistus. Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1866. Suomennos M. Vuori, kielentarkistus 1985-86 Lea Pyykkö. 8. painos 2002.

Minä ja klassikot sovimme yhteen! Usein käy niin, että kun aloitan jonkin vanhan kirjan, jonka kieli ja tyyli ovat selvästi nykykirjallisuudesta poikkeavia, tekstin imu kompuroi vain hetken ennen kuin vie minut mukanaan. Nautin niin sanotusti vanhojen kirjojen lukemisesta ja pidän siitä, että voin pohtia niissä näkyviä merkityksiä ja rakenteita oman aikansa näkökulmasta, ei ainoastaan nykyhetken lukukokemuksen kautta. Historiantutkijan ominaisuus kenties, mutta uskon että on muitakin, jotka pitävät vanhojen romaanien kielestä, maailmoista ja henkilöistä.

En ole aiemmin lukenut Dostojevskia, ja ylipäätään venäläisten klassikoiden tuntemukseni rajoittuu Tolstoin Anna Kareninaan. Laitoin Rikoksen ja rangaistuksen tämän vuoden hyllynlämmittäjät-listalle juuri siksi, että saisin paikattua tätä vajetta. Olen iloinen, että tartuin tähän kirjaan!

Rikos ja rangaistus on varmaankin yksi kirjallisuudenhistorian parhaiten tunnettuja rikosromaaneja. Rikoksen selvittämisen sijaan se kertoo siitä, miltä henkirikos tuntuu, mitä se tekee ihmiselle ja miten ihmisen mieli reagoi pahimmanlaatuiseen rikokseen. Tarinan päähenkilö, entinen ylioppilas Raskolnikov, surmaa toisen ihmisen elämäntilanteensa ajauduttua umpikujaan. Teon kauhistuttavuus saa hänet vähitellen murtumaan, eikä hän kykene edes hyödyntämään ryöstämiään rahoja. Raskolnikov ei ole ammattirikollinen, vaan ihminen joka ajautuu rikokseen.

– Silloin minä sen käsitin, Sonja, Raskolnikov jatkoi intoutuneena, – että vallan saa vain se, joka uskaltaa kumartua sen ottamaan. Mistään muusta ei ole kysymys: on uskallettava vain!

Dostojevski tuo lukijan eteen Pietarin katujen värikkään, likaisen, äänekkään ja alati juopuneelta vaikuttavan köyhän kansan. Raskolnikov ei ole köyhistä köyhin kerjäläinen vaan kuuluu sivistyneeseen luokkaan, onhan hän opiskellut yliopistossa. Silti hän ja hänen perheensä ja lähipiirinsä on todella vähävaraisia, eivätkä ehjät vaatteet tai lämmin ruoka ole itsestään selvyyksiä. Romanttinen köyhyyden kuvaus Rikos ja rangaistus ei todellakaan ole, vaan realistinen ja rehevä, asioita kaunistelematon.

Sivuhenkilöiden kautta elämän kaikki värit pääsevät esiin. Raskolnikovin äiti ja sisar Dunja, keuhkotautinen äiti ja leski Katerina Ivanovna, haureudessaankin viaton Sonja Semjonovna, ystävä ja tukija, kunniallinen Razumihin, turmeltunut Svidrigailov ja monet muut. Varallisuuserot ovat häikäiseviä, suorastaan mykistäviä, mutta samoissa hautajaispidoissa voivat kohdata niin rikkaat kuin köyhätkin.

Dostojevskin henkilöt ovat rakastettavan inhimillisiä. Kukaan ei ole täydellinen – ehkä Sonja Semjonovnaa lukuunottamatta – sillä jopa Raskolnikovin häikäisevän kaunis ja hyvä sisko Dunja osoittautuu tulkintani mukaan heikoksi ja inhimilliseksi. Jokaisessa on jotain hyvää, eivätkä ihmisten motiivit ole aina selkeitä. Raskolnikov itse on aika vaikea persoona, jatkuvasti ärtyinen ja läheisilleenkin epäkohtelias ja tyly. Silti hän saattaa hetken mielijohteesta antaa kaikki rahansa tuttavansa hautajaiskuluihin, mutta kieltäytyä työtehtävästä, josta saisi hieman lisätuloja.

Kuten Salla Brunou hyvin kirjoittaa lukupäiväkirjassaan, teosta voi tarkastella nykypäivän sosiaalityön näkökulmasta. Esimerkiksi Raskolnikovilla on epäilemättä mielenterveysongelmia, ja Katerina Ivanovnan perheellä voisi olla asiat paremmin, jos maailmassa olisi jonkinlaista päihdehuoltoa, perheen tukipalveluja tai terveydenhoitoa. Samoin kuin Salla, minäkin kiinnitin lukiessani huomiota siihen, miten yhteisöllisen kuvan Dostojevski piirtää Pietarin köyhälistöstä. Kukin auttaa tarvitsevaa vuorollaan, ja vuorollaan otetaan apua vastaan. Aina löytyy joku joka ojentaa käden hukkuvalle, tarjoaa lautasellisen keittoa tai panttaa viimeiset arvoesineet.

Lukemani versio oli suomenkieliseltä asultaan melko vanhanaikainen, mikä näkyy siinäkin, miten kirjaililijan etunimi on kirjoitettu (Fedor, nykykielellä kai olisi Fjodor). Uusin suomennos, jota minullekin kehuttiin, on ilmestynyt 2008. Tämä versio kuitenkin löytyi omasta hyllystä, joten en lähtenyt etsimään muita versioita. Taidan kuitenkin tehdä niin, että kun seuraavan (venäläisen) klassikon aika tulee, etsin käsiini tuoreemman suomennoksen.

Sijoitan Rikoksen ja rangaistuksen Keski-kirjastojen lukuhaasteen kohtaan 12. Kirjassa on onnellinen loppu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.