Loppuvuodesta pyysin joitakin lastenkirjoja arvosteltavaksi kustantajilta, ja posti kantoikin meille muun muassa odotuksia herättäneen kirjan Villi sinfonia (2020, suomeksi Alice Martin, Sirkka-Liisa Sjöblom ja Riina Vuokko). Kannen ja nimen perusteella ajattelin sen olevan orkesterisoittimia esittelevä lorukirja, mutta se olikin jotain ihan muuta: hauska musiikillinen runomatka, jossa hurmaavat kuvat ja sovelluksella soitettu musiikki kulkevat rinnakkain niin että sekä äiti että lapsi viihtyvät.
Dan Brownin (kyllä, juuri se Da Vinci koodin Brown) kirjoittama teos ei oikeastaan esittele soittimia kuin sisäkannessaan. Musiikki on kirjan keskeinen aihe, etenkin jos lataa puhelimeensa kirjaan liittyvän ilmaisen sovelluksen. Sovelluksen voi ladata älypuhelimeen kirjassa olevan QR-koodin avulla, ja sieltä löytyy Dan Brownin säveltämä musiikillinen matka, jota kirjassa tutkitaan. Tarinaa johtaa maestro Metsähiiri, eläinten sinfoniaorkesterin kapellimestari, joka kutsuu lukijat mukaan:
Meillä edessä on hauska hetki, alkaa villin sinfonian retki!
Jokainen aukeama sisältää yhden tai kaksi eläintä. Jokaiseen eläimeen liittyy runo sekä oma lyhyt, noin puolitoistaminuuttinen sävellys. Lorujen lisäksi joka aukeamalla on neuvo tai elämänohje -tyyppinen opetus, jonka maestro Metsähiiri antaa. Lisäksi piirroksiin on kätketty kirjaimia, joista muodostuu salainen viesti.
Tykkään siitä, miten Brownin kirjassa on monta eri tasoa niiden kautta monta eri lukutapaa lukijan iästä tai taitotasosta riippuen. Voi lukea pelkät lorut ja katsella kuvat, tai yhdistää niihin opetukset, musiikin tai salakirjoituksen etsimisen. Me olemme lukeneet 2-vuotiaan lapsen kanssa Villiä sinfoniaa iltapalalla niin, että näytän kirjasta aukeamaa, laitan sovelluksesta kyseiseen eläimeen liittyvän musiikin soimaan, luen lorun ja katselemme kuvaa musiikin ajan. Välillä hän jaksaa kuunnella musiikkia enemmän, välillä vähemmän. Parhaimpina hetkinä olen saanut hänet kuuntelemaan tarkasti, kun kiinnitän huomion musiikin sävyihin: ”Eikös kuulosta ihan koppakuoriaisten puuhilta?”
Kirjan monien tasojen vuoksi lukemista riittää pitkäksi aikaa, sillä kasvaessaan poikani oppii kuuntelemaan musiikkia ja soittimia, lukemaan itse lorujakin, sekä isompana etsimään salakirjoituksen (jota minä en siis ole selvittänyt). Jos hän jossain vaiheessa innostuu musiikkiharrastuksesta, tästä kirjasta on paljon iloa harrastuksen tukemiseen. Mitään musiikillista harrastuneisuutta Villi sinfonia ei kuitenkaan edellytä.
Tämä kirja on monen yhteistyökumppanin tulos, sillä Dan Brownin musiikki ja teksti tarvitsevat hyvän kuvituksen rinnalleen toimiakseen näin hyvin. Unkarilainen Susan Batori onkin onnistunut mielestäni tosi hyvin. Kirjan eläimet ovat ilmeikkäitä ja hauskoja, eläväisiä ja touhukkaita. Kuvista välittyy musiikkiin sopiva tunnelma. Ei voi unohtaa myöskään kääntäjiä, sillä riimirunojen käännös on varmasti ollut vaativaa. Tässä käännökset toimivat mielestäni todella hyvin! Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon näin onnistuneen riimittelyn luominen on vaatinut alkuperäisten runojen muokkaamista.
Joka aukeamalta löytyvästä maestro Metsähiirestä on jo tullut poikani suosikki, jolle hän naureskelee. Hyväntuulinen hiirulainen onkin varsin sympaattinen hahmo.
Ollakseni aivan rehellinen, en uskonut että jännityskirjailija voisi luoda näin kivan lastenkirjan. Olin ennakkoluuloinen, mutta olinpa väärässä! Tämä on oikeasti kiva kirja, jonka voisin hyvin kuvitella antavani lahjaksi lapsiperheeseen, jossa on eri-ikäisiä lapsia.
Villin sinfonian kotisivuilla voi muun muassa kuunnella sinfonian ensiesityksen konserttina tai katsoa Dan Brownin ja maestro Metsähiiren yhteisen esittelyn kirjasta (englanniksi). Videolla paljastetaan salakirjoituksen idea alkuperäisteoksessa, joten spoilausvaara, vaikka epäilen että sitä on hieman muokattu suomennokseen. En kuitenkaan ole salaista viestiä ratkonut, joten parempi etten sano tästä enempää.
Illuusioita 