Lucy Maud Montgomery: Annan nuoruusvuodet, Anna ystävämme, Annan unelmavuodet

Lukupiirin tammikuun kirjateemana oli kanadalaisen tyttökirjojen kuningattaren, Lucy Maud Montgomeryn teokset ja etenkin Vihervaaran Annasta kertova sarja. Omasta hyllystäni löytyivät sarja toinen ja kolmas osa, ja lainasin ensimmäisen osan e-kirjana.

  • Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables, 1905)
  • Anna ystävämme (Anne of Avonlea, 1909)
  • Annan unelmavuodet (Anne of the Island, 1915)

Suhteeni Vihervaaran Annaan on kaksijakoinen. Montgomeryn kuuluisimmista sankarittarista Uudenkuun Emilia eli pieni runotyttö on aina ollut enemmän sukulaissieluni kuin Anna, mutta olen silti pitänyt myös Anna-kirjoista kovasti. Vaikka tiedän varsin hyvin tyttökirjojen olevan oman genrensä, ja etenkin 1900-luvun kirjallisuuden olevan täynnä oman aikansa maailmankuvaa, en voi olla hieman kiusaantumatta Montgomeryn luoman maailman mustavalkoisuudesta, viattomuudesta ja kirkasotsaisuudesta. Väistämättä luen tekstiä hieman kriittisesti, vaikka osa minusta heittäytyykin ilolla tyttökirjan hyveelliseen, ihanteita vilisevään tarinaan.

Joululomalla, kun aloitin näiden kolmen kirjan lukemisen, oli arjessa raskaita asioita ja olin väsynyt ja pahoilla mielin. Sillä hetkellä Annan nuoruusvuodet osui kuin suklaakonvehti joulupäivälllisen päätteeksi: täydellinen pehmeys ja lempeys vähän huonoon oloon helpotti mielialaa. Oli ihanaa unohtaa arki ja edes lyhyen hetken ajan uskoa Annan maailmaan.

Silti kyynisyys nosti minussa päätään ja mietin, miten pahasti Anna-parka järkyttyisi jos hän kohtaisi tämän todellisen maailman, jossa suurin lastenkasvatushaaste ei ole se, että poika karkaa sunnuntaina leikkimään pyhäkoulun sijaan, ja jossa ongelmat eivät aina ratkea muistuttamalla, miten huono omatunto hänelle siitä tuli. Tai koulumaailma, jossa lasten vanhempien valituksen aiheena harvoin on mikään niin yksinkertainen asia kuin lapsen nimen ääntämisasu. Ilmeisesti kirjailijatar itse kärsi maailman kovuudesta ja esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan kauhuista, ja on varmaan osittain siksi halunnut jatkaa suloisen ihanteellisten kirjojen kirjoittamista sodan jälkeenkin.

Tyttökirjoissa on tavallisesti päähenkilö, joka on tarkoitettu tavalla tai toisella malliksi ja ihailun ja tavoittelun kohteeksi kasvaville tytöille. Anna Shirley on kohtelias, rehellinen ja aito, ja sinällään hieno samastumisen kohde tai esikuva. Muilta osin kuitenkin toivon, että nykyajan nuoret naiset lukevat kirjaa krittisemmin ja näkevät esimerkiksi sukupuoliroolien muutoksen. Montgomeryn aikana naiseuden ihanteet olivat vielä kovin kapeat, miesihanteista puhumattakaan. Hieman näitä ihanteita, samoin kuin muita sarjan kliseitä, tuuletettiin uudessa sarjaversiossa Anne with an e, josta olen kirjoittanut aiemmin.

Maailman muuttuminen näkyy myös ammatinvalinnassa ja elämän tarkoituksen löytämisessä. Kun Anna ystävineen miettii yliopistosta valmistuessaan elämän tarkoitusta, sen keskiössä on hyödyksi oleminen toisille. Aivan näinä päivinä on julkaistu Yle Areenassa lyhytdokumenttisarja Riittämättömät, jossa puhutaan lukiolaisten paineista, väsymyksestä ja ongelmista. Yksi syy tulevaisuuspaineista siinä on, että ”oman jutun ” etsimisestä on tehty niin tärkeää, ja nuoret kokevat ettei mikään riitä elämässä menestymiseen. Omassa ikäluokassani taas työuupumus on yleisempää kuin lasten saaminen (ei tilastotieto, vain oma kärjistetty heittoni). En voinut olla miettimättä tätä arkea, kun luin seuraavaa kohtaa kirjasta Annan unelmavuodet:

– Minä tunnen olevani jokseenkin alakulloinen, sanoi Stella heittäytyen Annan leposohvaan. Kaikki on ihan hyödytöntä. [–] Kannattaako oikeastaan elää, Anna? Etenkin kun ei ole tuollainen velvollisuudentunnetta säkenöivä luonne kuin sinä.
[–]

– Ajattele vaan jaloja ja yleviä luonteita, jotka ovat eläneet ja vaikuttaneet maailmassa, sanoi Anna ja silmäili miettivänä lampun valoa kohti. – Eikö kannata seurata heitä ja ottaa heiltä perinnöksi, mitä he ovat taisteluillaan saavuttaneet? Ja ajattele niitä suuria luonteita, jotka elävät meidän päivinämme ja joiden ajatuksista me voimme tulla osallisiksi! Ja meidän jälkeemme tulevia suuria henkiä! Eikö ole ihana tehtävä saada tehdä työtä, valmistaaksemme heille tietä, mikäli kykenemme – vaikkapa vain tehdäksemme yhden ainoa askeleen heidän tiellään helpommaksi.

Ei epäilystäkään silti siitä, ettenkö tule palaamaan Avoleaan vielä monta kertaa elämäni aikana. Prinssi Edvardin saarelle palaan todennäköisemmin kuitenkin lukemalla Pientä runotyttöä. Olen myös lukenut Satu Koskimiehen ja Vilja-Tuulia Huotarisen kirjoittaman, fanifiktiota olevan jatko-osan Emilia Kent, ja pidin siitä enemmän kuin osasin odottaa.

Tätä kirjoittaessani lukupiiri on vasta tulossa, ja odotan sitä mielenkiinnolla. On hauska kuulla, millaisia ajatuksia muilla lukupiiriläisillä on herännyt aiheesta. Lukupiirin vetäjämme Anna on todellinen Montgomery-ihailija, jonka gradukin on käsitellyt luontokuvauksia Anna-kirjoissa.

Haluaisin lukea L.M. Montgomeryn elämäkerran, jonkun tuoreen version jossa kirjailijattaren vasta paljon myöhemmin itsemurhaksi paljastunut kuolema olisi huomioitu. Onko sinulla vinkkiä hyvästä, mielellään suomennetusta elämänkerrasta?

Sijoitan Annan nuoruusvuodet Pienen Helmet-lukuhaasteen kohtaan 17. Kirjassa tarkkaillaan luontoa.

Anna ystävämme saa paikan Keski-kirjastojen lukuhaasteen kohdasta 3. Kirja sijoittuu pikkukaupunkiin.

Annan unelmavuodet taas saa ruksata instagramista löytyvän Vahvat naiset -lukuhaasteen kohdan Käänteinen Bechdelin testi, mikä tarkoittaa sitä, että kirjassa on vähintään kaksi mieshenkilöä jotka ovat kirjassa olemassa vain naispäähenkilön tukemiseksi. (Toivottavasti olen ymmärtänyt kohdan oikein.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.