Kevätretki kotipihassa

Pakko se on myöntää: tämä eristäytyminen alkaa käydä raskaaksi. Olen alkanut viime aikoina lipsua täydestä tapaamattomuudesta. Olen nimittäin jo kahdesti aiemmin tavannut muita lapsiperheellisiä ystäviäni, ja lapset ovat leikkineet yhdessä.

Tänä viikonloppuna olin kahdestaan kotona Topin kanssa, ja kutsuin ystäviä lapsineen meille kevätretkelle. Kutsuin neljä, joista yksi ei päässyt ja yksi ystävällisesti kieltäytyi, koska heidän perheessä on otettu tiukempi linja tapaamisten suhteen. Kunnioitan sitä ehdottomasti, tietenkin. Jokaisen perheen ratkaisu on oma, ja jokaisella siihen vaikuttavat eri asiat.

Pidimme retken tässä meillä, minä ja kaksi muuta äitiä, yhteensä kolme lasta. Sovittiin etukäteen, että kukin tuo itselleen ja lapselleen sopivat juomat, ja minä katan pöytään retkieväät. Oli hauskaa miettiä niitä ja suunnitella, mitä saan tehdyksi ja mitä toisaalta kannattaa tehdä. Retkieväiden tulisi olla sellaisia, jotka voin tehdä melko nopeasti (eli Topin yksien päiväunien aikana) etukäteen, ja joita on helppo syödä sormin. Tavoite viime päivinä on ollut tyhjentää pakastinta ja toisaalta venyttää penniä vappuun asti, joten retkitarjottavat olivat aika helposti koottu.

Topin päiväunien aikaan tänään paistoin pikkulettuja. Niistä tuli aika hyviä, kun laitoin taikinaan hieman täysjyväspelttijauhoja (täältä). Lettujen kanssa oli mansikkahilloa. Samaan aikaan paistoin pakastevalmiita coctailpiirakoita, joiden kanssa oli kurkku- ja juustoviipaleita. Paloittelin banaaneja pienemmiksi ja laitoin esille viinirypäleiden kanssa. Makeaksi herkuksi otin pakasteesta loput tätini meille leipomat dallaspullat sekä muutaman itse tekemäni mustikka-valkosuklaamuffinssin.

Herkut kelpasivat, mutta yliarvioin määrät täysin. Sain tehdä vieraille eväspussit kotimatkalle, jotta kaikki ei jäisi minun syötäväkseni.

Koska kaikki lapset saapuivat retkelle suoraan päiväunilta, söimme ensin retkiaterian. Sää oli poutainen ja puolipilvinen, mutta kylmä tuuli sai auringon lämmön katoamaan. Oli liian tuulista retkeillä nurmikolla, joten katoin retkieväät viltille meidän kuistille. Syötiin, lapset leikkivät vuorotellen Topin traktorilla, ja aikuiset puhuivat kaikkea sellaista minkä puhumista kasvotusten oli kaivattu.

Aterian jälkeen lähdettiin meidän läheiseen perhepuistoon, jossa lapset viihtyivät tosi hyvin. Lopulta oli pakko lähteä pois, kun päivällisaika painoi päälle, ja vierailla oli vielä kotimatkakin edessä. Topi pieni rakas, joukon nuorin, alkoi jo olla aika väsynytkin kaikesta jännittävästä ja isompien kanssa leikkimisestä.

Oli aivan ihana iltapäivä. Tuntui hyvältä saada tänne ystäviä kylään. Eikä rikottu sääntöjä: meitä oli alle kymmenen. Lapset eivät pitäneet turvavälejä, mutta aikuiset pitivät. Näitä tapaamisia on pakko järjestää jatkossakin, jotta pysymme täysipäisinä.

Toivottavasti kesä tuo helpotusta tähän korona-arkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.