Marraskuun alkaessa julistin sen omistetuksi vain tietokirjoille sekä tulevan tentin kirjallisuudelle. Koska luen tietokirjoja todella paljon hitaammin kuin romaaneja, on marraskuun luettujen teosten lista varsin lyhyt; niin lyhyt että itsekin hämmästyin. Olen kuukauden aikana saatellut loppuun asti vain kolme kirjaa: Kalevalan, jonka luin sairaspäivänäni, Imbi Pajun teoksen Torjutut muistot sekä Marjo T. Nurmisen Tiedon tyttäret. Kahdesta jälkimmäisestä olen suunnitellut kirjoittavani lähipäivinä, kunhan ehdin.

Perjantaina edessä on siis ensimmäinen kahdesta kotimaisen kirjallisuuden tenttipaketistani. Toisin kuin suunnttelin, suurin osa kirjapaketista jäi joulukuun puolelle. Luettavana on Kalevalan lisäksi Kanteletar sekä vanhempaa kotimaista lyriikkaa ja näytelmiä, lähinnä siis Aleksis Kiveä ja Runebergia. Olen säästellyt Vänrikki Stoolin tarinoita itsenäisyyspäiväksi, ja Seitsemän veljestä on sen verran tuttu, että ajattelin selviäväni vain vaikkapa Mauri Kunnaksen avittamalla kertauksella. Sen sijaan esimerkiksi eilen bussissa luettu Runebergin Hanna oli kokonaan uusi, sinällään sivistävä tuttavuus, kuten myös Nummisuutarit , ja todenäköisesti myös Kullervo ja Kanervala.

Olisi ihanaa käpertyä sohvalle torkkupeiton alle pakkasta torjumaan ja keskittyä näihin tenttikirjoihin, mutta sitä ennen pitää vielä tehdä muutama muu juttu. Joten ei kun toimeksi.

Mainokset