Näin William sydän Kate -uutisoinnin aalloissa voin suositella tarttumaan Alan Bennettin kirjaan Epätavallinen lukija (The Uncommon Reader, 2007, suom. 2008). Alan Bennett on brittiläinen käsikirjoittaja, näytelmäkirjailija ja ilmeisesti itse asiassa aika monenlaisen tekstin tuottaja, joka on ainakin kirjan kansiliepeen mukaan tunnettu erityisesti hyvästä huumoristaan. Minun on helppo olla tältä osin samaa mieltä, sillä ainakin Epätavallisessa lukijassa Bennett käyttää laatuhuumoria kuvatakseen Britannian kuningashuonetta, ja saa lukijan vähintäänkin hymyilemään itsekseen kaiken hupsuudelle.
Näin tasavaltalaisesta näkökulmasta käsin Bennettin kerronnan kohteelle, kuningashuoneelle, on tietysti helppokin naureskella. Kirjan nimihenkilö, epätavallinen lukija, ei ole enempää eikä vähempää kuin itse kuningatar. Kuningattaren nimeä ei sanota missään vaiheessa, eikä se ole tarpeenkaan. Bennett ei nimittäin ole niin huono kirjailija, että pilkkaisi edes tällä lempeällä tyylillään henkilökohtaisesti juuri Elisabethia tai kuningasperhettä. Sen sijaan – ja paljon tyylikkäämmin ja asiallisemmin – Bennett suuntaa piikkinsä itse järjestelmää kohtaan: kuningashuoneeseen, instituutioon, hallitsijaaan joka on paikallaan vain koska niin on aina ollut. On siinä kieltämättä vitsiin aihettakin.
Tarina kertoo siitä, kuinka kuningatar eksyy eräänä iltana vahingossa kirjastoautoon, lainaa kirjan vähän niinkuin asioikseen, ja innostuu sen myötä lukemisesta. Kuningatar alkaa lukea aamuin, illoin, autossa, tauoilla, ja pitää jopa ”omaa lomaa” saadakseen välillä lukea rauhassa. Kirjojen maailma avaa hänelle uusia ikkunoita, joista näkyy kokonaisia maailmoja. Kirjojen avulla kuningatar oppii lisää ympäristöstään ja maailmasta, jossa hän elää. Lukeva kuningatar ei sovi järjestelmään, mutta toisaalta kirjojen avulla maailmankuvaansa avartanutta kuningatarta on vaikeampi enää asettaa entiselle paikalleen. Lukeminen muuttaa kuningatarta, mikä tietenkin vaikuttaa ratkaisevalla tavalla koko kuningaskuntaa.
Kuten edellä totesin, Bennett ivaa lempeästi Britannian vanhakantaista, hidasliikkeistä, monarkistista järjestelmää. Kuitenkin Epätavallinen lukija kertoo myös ihastuttavalla tavalla ja vakuuttavin sanoin kirjoista, kirjallisuudesta ja lukemisen merkityksestä. Siksi se varmasti käy jokaisen kirjanystävän sydämeen. Koska kirja on pikkuinen ja nopealukuinen, voin suositella sitä myös niille, jotka kiireiden tai elämäntilanteen vuoksi ovat kadottaneet lukemisen ja etääntyneet kirjaseikkailuistaan: Epätavallinen lukija sopii kevyeksi luettavaksi ja herättää halun tarttua jälleen uuteen teokseen.
Syvemmin ja mielenkiintoisemmin Epätavallista lukijaa analysoi Penjami Jäljen ääni -blogissa.
Illuusioita 
Aivan mainio kirja! Kiitos kun kirjoitit siitä, niin löysin sen.