Papu elää nykyään aikamoista kaksoiselämää. Kotona se on kaupunkilainen, siisti sisäkissa. Tykkää kovasti vieraista, kehrää päästessään syliin. Papu selviää kyllä poissaolojeni ajan hyvin, eikä riko paikkoja niin kuin joskus nuorempana protestoidessaan, mutta kyllä se silti odottaa usein kynnysmatolla kotiinpaluutani. Se on tosi seurallinen. Se leikkii leluillaan, ja vaikka halu päästä parvekkeelle on kova, se kuitenkin tyytyy osaansa sisäeläimenä. Ruoka on tärkeää, ja Papu on hyvissä ajoin ennen ruoka-aikoja jo pyytämässä täydennystä tuoreruokakuppiinsa (kuivaruokaa on saatavilla koko ajan).

Maalla käydessämme, tai jos Papu on siellä hoidossa jonkin pidemmän reissuni ajan, se on kuin toinen kissa. Se kulkee ikkunan tai oven kautta ulos-sisään-sisään-ulos, eikä malta viipyä sisällä kovin pitkiä aikoja. Se on vilkas ja jotenkin levottoman oloinen, ei viihdy sylissä juurikaan. Yöksi se yleensä tulee minun tai vanhempieni viereen nukkumaan, mutta on jo aamulla aikaisin pyytämässä ulos. Se on osoittautunut aikamoiseksi metsästäjäksi: viime viikonloppuna tapasin sen ainakin kahdesti leikkimästä vikisevällä ruoallaan. Yök. Papun metsästystaidot ovat tosin hieman itseopittuja: yleensä kissat eivät ole syöneet tappamiaan päästäisiä, mutta Papulle kelpaavat kaikki jyrsijät. Sisällä ruoka ei maistu, Papu viivähtää ruokakupilla vain ohimennen, jos lainkaan. Ulkona odottavat mehukkaammat sapuskat – varsinaista elävää ravintoa, hrrr.

Kaupunkiin palattuamme edessä on aina matokuuri. Ja ruoka maittaa, jälleen. Ruoka maittaa turhankin hyvin, sillä Papu on pikkuisen lihonut. Sillai söpösti, ei vielä ihan pläskiksi kuitenkaan.

Papu olisi varmaan onnellisempi, jos meillä olisi toinen kissa. Tällä hetkellä en kuitenkaan voi ottaa toista eläintä, kun yhdenkin kanssa matkustaminen on välillä aika työlästä. Ehkä joskus, sitten. ”Joskus” on vain kovin vaikea sana pienelle kissalle, joka kaipaa leikkiseuraa. Välillä olen ajatellut, että jos kissan voisi lähettää bussilla Helsinkiin niin kuin vaikka tarpeeksi vanhan lapsen voi, laittaisin Papun hoitoon siskoni luokse välillä. Papu viihtyy siellä tosi hyvin, ja vierailu piristäisi varmaan sekä siskoa että kissaa.

Ihana se silti on, ja kaksoiselämästään huolimatta useimmiten ihan tyytyväisen oloinen. Turkki kiiltää, silmät ovat kirkkaat ja mieli virkeä – paitsi milloin se nukkuu. Hyvä kissa se on!

Advertisements