Eeva Tenhunen: Keisari seisoo palatsissaan

Luettuani Eeva Tenhusen esikoisromaanin Mustat kalat jäin ihmettelemään, missä vaiheessa päähenkilö Liisa muka päätyy naimisiin komisario Hallan kanssa, minkä googlen tietojen mukaan piti tapahtuman, mutta mihin ekassa kirjassa ei juurikaan viitattu.  Kirjan lainannut työkaverini vakuutti, että seuraavassa osassa romantiikkaa on sitten kylliksi asti ja toi luettavaksi Tenhusen seuraavan kirjan, Keisari seisoo palatsissaan (1971). Voi kylä, romantiikkaa todella riitti, vaikka paljastan kyllä nyt sen verran, että komisario Halla ja tarinan kertoja Liisa ymmärtävät suhteensa vakavuuden vasta viime sivuilla. 😉

Keisari seisoo palatsissaan on osuvasti nimetty dekkari. Keisari on parikymmentä vuotta aikaisemmin kuollut kirjailija Erik Brenner, joka tuntuu olevan jatkuvasti edelleen läsnä suvun kartanossa (joka tietysti on se palatsi). Liisa saapuu kartanoon kesänviettoon, sillä hän on kihloissa Brennerin suvun nuoremman vesan, Karin kanssa. Kari itse on jossain arkeologisilla kaivauksilla ja saapuu palatsiin vasta viime metreillä vain todetakseen, että joka paikkaan salapoliisinnenänsä uteliaana työntävä Liisa on kääntänyt kartanon mullin mallin ja selvittänyt vuosikymmeniä haudottuja sukusalaisuuksia, kuten pari vanhaa murhaa ja yhden tuoreemman. Liisaa avustaa vanha ystävä Martti Halla.

Kuten Mustat kalat, myös Keisari seisoo palatsissaan on mainiota ajankuvaa. 1970-luvulla maalaiskartanossa ei enää ole sisäkköä tai kotiapulaista, mutta yläluokkainen tunnelma leijuu ilmassa ja puhetavat tuntuvat nykylukijan korvaan hupaisilta. Kuinka ollakaan, Brennerin suvusta löytyvät kaikki dekkariin tarvittavat henkilöt: kapinallinen, pinnallinen nuori nainen; mahtava itsevaltias matriarkka, joka johtaa sukua; vanha setä, joka kutittelee kaikkia itseään nuorempia naisia; uhrautuva täti-ihminen; epäonnistunut, katkeroitunut poika; lapsi joka sanoo tarvittaessa totuuden ääneen jne. Kartano toimii erinomaisen romanttisena ympäristönä murhamysteereille.

Tästä taitaa tulla Tenhus-kesä, sillä hyllyssä on jo odottamassa kaksi seuraavaakin dekkaria. Kivaa, sillä nämä ovat mitä rentouttavinta viihdettä.

Mutta eikös Liisa ollut historioitsija? Tässä hän tekee kirjallisuuden tutkielmaa… Noh, ehkä se on joku sivulaudatur tai jotain, haluan vielä helliä ajatusta historioitsijapäähenkilöstä. 😀