Usein syksyisin kaupat täyttyvät vaate- ja sisustustyylillä, jota kutsutaan folkloreksi. En ole virallisesti folkloristi vaan etnologi tai historioitsija, mutta sen verran sentään siitäkin tiedän, ettei tällä värikylläisellä, kukikkaalla, hapsuisella tyylillä ole folkloren kanssa mitään tekemistä. Mutta ei se mitään, kyse on vain saman sanan käyttämisestä eri merkityksessä.
Suosikkilehteni tällä hetkellä on Kodin kuvalehti, tuo kahden viikon välein iloisen ja monipuolisen lukupaketin tarjoava joka naisen aarre. Kodin kuvalehden parissa vietän aina monia hetkiä, jolloin oma maailma unohtuu ja uppoan lehden kiiltäväkuvaiseen, toisenlaisen elämän makuiseen todellisuuteen. Tykkään siitä, oikeasti. Mutta täydellisyydessäkin on särönsä: viime viikon numeron kohdalla en ihan joka artikkelista pitänyt.
Kyseessä oli lehden syksyn sisustusnumero, ja siinä kerrottiin monista erilaisista kodeista. Osa jutuista toimi, mutta tätä otsikkoa ja kuvajuttua en jaksanut kestää:
Niin, jutun otsikko on siis ”Folklore ottaa rennosti”. Kyse on muutaman aukeaman mittaisesta kuvareportaasista: isoja, värikkäitä kuvia, aivan kuin karkkeja, mutta sitä pöhkömpi sisältö.
Esimerkiksi:
Folklore on tyyli, jossa kaikki on sallittua. Tavarat ja huonekalut saavat olla erilaisia, kupit eri paria. Tekstiilit ovat reilusti itse tehdyn näköisiä, värikkäitä ja näyttävästi kirjailtuja.
Ja edelleen seuraavalla sivulla:
Hallittu sekamelska kuuluu folkloren tyyliin.
Hah, kotini sisutuksella on siis nimi, se on aitoa folklorea! Noilla määritelmillähän suurin osa suomalaisista kodeista on sisustettu folkkarityyliin. Myönnän: näissäkin kuvissa Papu lepäilee hyvin folkloretyyliin sopivalla virkatulla peitolla, ja kodissani on räsymatot, uudet ovat jo tekeillä. Mutta ei minun kotini ole teennäisen pirteä niin kuin lehden kuvissa, sisustettu sopivasti syksyn väreillä. Minun kotini on sisustettu käytännön (eli rahan) sanelemilla huonekaluratkaisuilla, sieltä täältä hankituilla tai lahjaksi saaduilla tekstiileillä, tarpellisilla ja tarpeettomilla esineillä ja jatkuvalla kerroksella kissankarvoja.
Kuvissa olevassa huoneessa sitä paitsi säilytetään patalappuja sohvan yläpuolella – tadaa, sieltähän ne haetaan sitten tarvittaessa, kätevästi! Ja hallittu sekamelska? Kuvien koti on aivan liian siisti sekamelskaksi. Värejä kyllä on iloisesti sekaisin, ja se näyttä kivalta, mutta… Lehden jutun mukaan esimerkiksi värikkäät nauhat kuuluvat folkloren harrastajan tyyliin.
En tiedä. Minua juttu lähinnä ärsytti, ja Papu komppasi. Tosin hellyydenkaipuussaan se olisi vaikka väittänyt merta autiomaaksi, pikkukissanen kun on.
Mutta suurin osa Kodin kuvalehden jutuista on minusta hyviä, edelleen. Tämän numeron voisin viedä vaikka kahvihuoneeseen ja katsoa, miten muut folkkarit reagoivat tieteenalan nimeen sisustustyylinä. Luultavasti eivät kyllä yhtään mitenkään, minulla on vain tapana joskus tehdä asioista liian isoja.
Illuusioita 
Nyt täytyy folkloristin kommentoida. Olen miettinyt myös folklore-sanan käyttöä sisustuksessa ja tavallaan näen kyllä pointin siellä jossain koko ajatuksen takana, mutta eikö voisi käyttää ennemmin vaikka sanoja ”perinteinen” tai ”kansanomainen”, koska näissä sisustusjutuissa kuitenkin toistuu usein esim. kansanomaisissa käsitöissä käytetyt kuviot. Sen sijaan folklore on noussut sisustuksessa jonkinlaiseksi muotisanaksi ja kyllähän se varmasti maistuu jokseenkin uudelta esim. sanaan ”perinteinen” verrattuna. Mutta kuten kirjoitit, ei folklorella ole mitään tekemistä tuon ko. tyylin kanssa, vaan tällöin artikkelin pitäisi käsitellä suullista perinnettä eikä esineitä ja tekstiilejä. Jos minä olisin kirjoittanut artikkelin tyylistä, johon kuuluu värikkäät tekstilit, eripariset kahvikupit ja sohvan yläpuolelle ripustetut patalaput (!), olisin julistanut tyylin folkloren sijaan boheemiksi, mikä varmasti kalskahtaa sisustajan korvaan ihan yhtä osuvasti kuin folklorekin.
Kuulkaas enot! Nytpä ollaankin asian ytimessä 🙂 Minusta kannattaisi ehdottaa asianomaiselle lehdelle, että tekisivät jatkojutun siitä, mitä folklore oikeasti on ja mitä folkloristit tekevät.
Saahan sitä sisustustyylejä nimetä miten lystää. Kunniallisissa ammateissa ahertavilla ihmisillä vaan tuntuu olevan aika hatara käsitys siitä, mitä eri tieteenaloilla tehdään, eikä tuollainen suruton sanojen käyttö varsinaisesti auta asiaa. Täytyy myöntää, että evoluutioekologin korvista nousee toisinaan höyry näitten ”ekologisten” tuotteiden keskellä!
Mutta sittenpä sitä joutuu menemään itseensä, jos ei ole edes yrittänyt tehdä asialle mitään (tosin ekologisten tuotteiden kohdalla peli on menetetty). Jos tutkijat eivät pidä tieteenalansa puolta niin ei pidä kyllä kukaan muukaan!
Itse en ole mikään tulisieluinen tieteentekijä mutta olen kerran kilahtanut kaupalliselle radiokanavalle kaavamaisesta heh heh -sarjan tiedeuutisoinnista ja Ylen uutisille sanakammotuksen ”tiedemies” viljelemisestä. Suosittelen. Voisivat olla asiallisesta palautteesta vaikka mielissään!
Huomaatteko muuten kuvista, miten söpösti Papu on pikkuisen pyöristynyt? 😀 Se oli niin kovin laihan minulle tullessaan, eikä se vieläkään pläski ole, normaalipainoinen ehkä.
Mutta juu, Eira, olet oikeassa: nimetköön sisutustyylin miten haluavat, mutta folkkareilla ja etnologeilla on itselläänkin vastuuta siitä, miten heidän alansa sanastoa käytetään maailmalla. Tosin täytyy sanoa, että ehkäpä tässä on kyse saman sanan käyttämisestä eri merkityksessä.
Tosin ideasi palautteen lähettämisestä lehdelle on loistava, voisinkin kirjoittaa…
Elina, käsityöt ovat oman lajinsa folklorea, mutta pelkkien keinokuituisten, Kiinassa valmistettujen sisustuskamojen ja vaatteiden nimittäminen folkloreksi vain siksi, että niissä on paljon värejä, on minusta hassua. Mutta enpä kiinnittäisi koko asiaan huomiota, ellen olisi folkloristiikan juttuja lukenut. Eli tavallaan kyse on vain pienen ryhmän (eli folkloristiikasta tietävien) asiasta, ja jotenkin tämä on yhteydessä minusta siihen, mitä Eira sanoi: pitäisi näkyä enemmän niin, että ihmiset tietäisivät mitä folklore on, että se on kalevalamittaisien runojen lisäksi paljon, paljon muuta. Että se on meidän arkipäiväämme, jatkuvaa kerronta- ja tarinaperinnettä.
Ja sisustustoimittajana voisin myös sekoittaa soppaa… 😀 En tiedä muista sissaritoimittajista, mutta minulle tulee folklore-sisustuksesta mieleen juurikin se kansanperinteestä mausteensa ammentava tyyli. Käytin muuta termiä itsekin hiljattain 🙂 Luulen että tällainen epäselvyys johtuu siitä, että moni sisustuksen nyky(muoti)termi tulee englannin kielestä myös suomeen ja sieltä myöskin myös tämä folklore.
Ja boheemi, se on sitten taas vähän eri; siihen kuuluu (sisustuksellisesti ajatellen) tummasävyistä samettia ja ripaus mustalaisromantiikkaa. Jos minulta kysytään.
Voih, kerran käytin sanaa asessori tarkoittaen aksessoreja eli asusteita, ja heti joku asessori huomautti että se on ammatti eikä mikään asuste. Nyt tänä syksynä vaatemuodissa on (taas) grunge, ja moni 90-luvun nuori heti sanoo että ei se mikään grunge ole, vaan vähän sitä matkiva. Asioita vaan yleistetään, on keksittävä joku hyvä, ytimekäs ja kuvaava termi.
Ja jos joku sanoo että muotibloggari on muotitoimittaja niin minä korjaan että ei se mikään toimittaja ole, vaan bloggari 🙂
Että eipä muuta, menen katsomaan Big Fish -ellua teeveestä ja terkkuja Papuselle 🙂
Jonkun työkaverin kanssa vähän päädyttiinkin siihen, että sisustukseen ja muotiin sana folklore tulee varmasti ameriikoista, jossa se taas tarkoittaa vähän erilaista sisältöä kuin Suomessa. Olen nimittäin vakaasti sitä mieltä, että esimerkiksi kyseisessä KK:n jutussa esitely folkloren tyyliin sisutetussa kodissa ei ollut jälkeäkään suomalaisesta kansanperinteestä. No joo, räsymatto lattialla, siinä kaikki.
Nämä ovat just tämmöisiä juttuja, joissa alan tuntijat ovat tarkkoja termeistä, kun muu rahvas eli asiasta tietämättömät eivät ole ihan yhtä tarkkoja sanamuodoista… Niin kuin varmaan sisustuksen tai muodin tai moottoripyöräiyn tai ratsastuksen tai ruoanlaiton erikoissanaston kanssa – jotka kaikki voidaan määrillä myös omaksi folkloren lajikseen, nykyään. 🙂
Ja tietty: Papu kiittää terkuista ja toivoo tapaavansa pian uudelleen. 🙂
Huomasin myös tuon jutun sun luona käydessäni – folklore-koti oli kuvissa aika epäkäytännöllinen ja lavastemainen.
Mutta vähänkö Papu on söpö!
Ja edellisestä KK:sta: sain suosituksen, että myös munokoisolasagnen ohje on toimiva herkku, säästäthän sen vilkaistavaksi?
No mutta Paputin on aina söpö, melkein. Ja kyllä, se Italiaruokanumero säilyy kyllä, siinä on paljon hyviä reseptejä.
En uskalla enää folklore-soppaan hypätä tässä, mutta jos lehden viet kahvihuoneeseen niin minä haluan lukaista kyllä mainitun artsun (ja muuta lehden tarjontaa) 🙂
Jefs Heli, lehti tulee huomenna Ranaan, tai heti kun muistan.