Jhumpa Lahiri: Kaima

Jhumpa Lahirin Kaima (The Namesake, 2003, suom. 2005) on roikkunut lukemattomien listallani jo usean vuoden ajan, varmaan ilmestymisestään asti. Kirja on nuoren, amerikkalaisen Lahirin ensimmäinen romaani; edellinen teos oli novellikokoelma. Lahirin kirja on todella hyvä, enkä ihmettele ollenkaan, että se on käännetty monille kielille ja tehty myös elokuvaksi. Kaima kertoo erinomaisesti maahanmuutosta, vieraudesta, sopeutumisesta, sopeutumattomuudesta … Jatka lukemista Jhumpa Lahiri: Kaima

Alan Bennett: Epätavallinen lukija

Näin William sydän Kate -uutisoinnin aalloissa voin suositella tarttumaan Alan Bennettin kirjaan Epätavallinen lukija (The Uncommon Reader, 2007, suom. 2008). Alan Bennett on brittiläinen käsikirjoittaja, näytelmäkirjailija ja ilmeisesti itse asiassa aika monenlaisen tekstin tuottaja, joka on ainakin kirjan kansiliepeen mukaan tunnettu erityisesti hyvästä huumoristaan. Minun on helppo olla tältä osin samaa mieltä, sillä ainakin Epätavallisessa … Jatka lukemista Alan Bennett: Epätavallinen lukija

Philippe Claudel: Varjojen raportti

Mutta täälläpäin on parempi, jos ei ole koskaan oikeassa. Siitä saa myöhemmin maksaa kalliisti. Kaipaatko marraskuuhusi jotain pirteää ja kevyttä, helposti lähestyttävää kirjaa? Älä sitten ainakaan lue Philippe Claudelin romaania Varjojen raportti (Le rapport de Brodeck, 2007, suom. 2009). Mutta lue se kuitenkin, sillä välillä tekee ihan hyvää lukea hyvin kirjoitettu tarina syyllisyydestä, pahuudesta, sodasta. … Jatka lukemista Philippe Claudel: Varjojen raportti