Kjell Westön uusin on taattua laatua - erinomaisen hieno lukuromaani siis. Älä käy yöhön yksin (Gå inte ensam ut i natten, 2009) ei silti saa minulta yhtä ihastuneita kehuja kuin palkittu Missä kuljimme kerran, mutta sen kohdalla rima onkin aika korkealla. Lukijana tietenkin odotin paljon Westön uudelta, mutta mahtoi kirjailijaparallakin olla aikamoiset paineet Finlandia-palkinnon jälkeen. … Jatka lukemista Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin
L.M. Montgomery: Runotyttö-sarja
Aina ajoittain on vain pakko palata Uuteenkuuhun, aivan samoin kuin on aina välillä pakko palata Vihervaaraankin. Innoitus tulee milloin mistäkin - tällä kertaa sen antoi Kuka kukin on kirjallisuudessa -radio-ohjelman uusintajakso, jossa ruodittiin Ilse Burnleyn hahmoa, siis Emilian parasta ystävätärtä. Kun sen jälkeen löysin vielä Lukuheti-antikvariaatista hyllystäni puuttuvat kaksi jälkimmäistä osaa sarjasta, oli matka Blair … Jatka lukemista L.M. Montgomery: Runotyttö-sarja
Hannu Raittila: Ei minulta mitään puutu
Hannu Raittilan esikoisromaani Ei minulta mitään puutu (1998) tarttui mukaan kirjastosta kauniin nimensä ja kansikuvansa ansiosta, jotka ovat minusta ihan hyviä perusteluita valita kirja luettavaksi kirjaston hyllyjen välissä vaeltaessa. Ei minulta mitään puutu on kertomus yhdestä päivästä lestadiolaisten suviseuroissa. Ei hätää uskontoallergikot, Jumalasta kirjassa puhutaan vähemmän kuin aiheen puolesta voisi odottaa. Suviseurat ovat vain ympäristö, … Jatka lukemista Hannu Raittila: Ei minulta mitään puutu
Illuusioita 