Ville-Juhani Sutinen: Vaivan arvoista

Ville-Juhani Sutinen: Vaivan arvoista. Esseitä poikkeuskirjallisuudesta. Avain 2022.

Sain Ville-Juhani Sutisen esseekokoelman Vaivan arvoista syntymäpäivälahjaksi hieman ennen ilmoitusta sen Tieto-Finlandia-palkinnosta. Se oli lahjatoiveeni, koska haluaisin oppia lukemaan esseitä, ja kirjallisuusaiheinen esseeteos kiinnosti kovasti. Lisämaustetta tuo se, että lapseni ja kirjoittajan lapsi ovat suunnilleen samanikäisiä, ja ovat leikkineet yhdessä, koska lapsen äiti on minun ystäväni. Ville-Juhani on siis liukunut tuttavapiiriini, joskaan emme tunne kovin hyvin, ja olemme kohdanneet lähinnä pienten lasten ympärillä.

Tämän selitän siksi, jotta te lukijat voitte nähdä positioni: lähtökohtaisesti odotin hyvää lukukokemusta, koska en voi kuvitella Villen kaltaisen kirjailijan, kääntäjän ja moniosaajan kirjoittavan huonoa kirjaa. Voisihan näin olla, mutta se pitää minulle ensin osoittaa.

Kirjagramissa Vaivan arvoista vastaanotto oli sekä ihastunut, että hieman hämmentyneen kriittinen. Osalle kirjagrammaajista (jotka yleisesti voidaan ajatella kirjallisuuden aktiivisiksi harrastajiksi) teos oli vaikuttanut ylimieliseltä. Tätä tulkintani mukaan lisäsi myös syksyllä ilmestynyt HS:n sunnuntailiitteen essee, jossaVille kirjoitti klassikoiden lukemisesta.

Luin Vaivan arvoista jo jokin aika sitten, ja päällimäisenä muistissani on innostus, jonka vallassa sitä luin. Nautin tekstin sujuvuudesta, mutta myös siitä haasteesta, jonka Ville kirjassaan esitti. En ole aivan samaa mieltä, enkä jaa kaikilta osin hänen käsitystään kirjallisuuden arvosta ja ytimestä, mutta luulen ymmärtäväni, mistä hänen mielipiteensä nousee. Olemme lukijoina niin erilaisia, ettei ole ihmekään, jos mielipide-eroja löytyy. Siitä huolimatta Villen esseiden lukeminen oli silkkaa iloa sellaisista asioista kuin kirjallisuus, taide ja kulttuuri, jotka tekevät meistä tuntevia, oppivia ja kehittyviä ihmisiä.

Heti esseekokoelmansa alussa Ville-Juhani määrittelee otsikko-käsitteensä: vaivan arvoinen kirjallisuus on kirjallisuutta, joka vaatii lukijaltaan vaivannäköä, mutta palkitsee olemalla vaivan arvoista. Alaotsikossa on sana ”poikkeuskirjallisuus”, jolla kirjailija tarkoittaa, että käsitellyissä kirjoissa on jotain erityislaatuista, kuten muoto, mitta tai rakenne. Ne ovat poikkeuskirjoja myös siksi, että vasta pandemian aiheuttama poikkeusaika antoi Villelle ajan ja tilan tarttua näihin teoksiin, joiden lukemista hän oli suunnitellut pitkään.

Saattaa kuulostaa elitistiseltä ja älyllisesti snobbailevalta kirjoittaa pitkistä ja vaikeista kirjoista. Tavoitteeni on kuitenkin aivan vastakkainen: haluan osoittaa, että maineeltaan mutkikkaat kirjat eivät tosiasiassa ole niin kompleksisia kuin kuvitellaan.

Erityisesti kirjassa esiin nostettu tapa lukea matkalla, liikkeellä ollessa erityisenä lukemisen mahdollisuutena ja tilana, oli kiehtova. Matkakirjojen tekijänäkin tunnettu ja palkittu Ville on matkustanut paljon junilla ja busseilla, joissa on mahdollista rakentaa erityinen matkalla lukemisen paikka ja aika. Kirjassa tämä on kuvattu kauniisti ja kiehtovasti, eikä matkapahoinvoinnista puhuta sanaakaan. Lisäksi analysoitujen kirjojen joukossa matkalla oleminen on yksi keskeinen teema.

Esseekokoelma tarkastelee kolmeatoista teosta, joista suurimmasta osasta en ollut koskaan kuullutkaan. Yhtä – Karamazovin veljeksiä – olin päässyt alkuun, kunnes jätin kesken, koska se oli niin tylsä ja vaikea (hah!). Vaivan arvoista nerokkuus onkin siinä, miten kiehtovasti ja tarkasti se analysoi kohteenaan olevia kirjoja vaikuttamatta tippaakaan ylimieliseltä. On selvää, että en ole lukijana samanlainen kuin päätyökseen kirjoittamista ja lukemista tehnyt kirjailija, joka heti alkuun kertoo, että varasi noin kolme tuntia päivässä poikkeuskirjojen lukemiseen. Vain haaveissani luen niin paljon! Juuri siksi näiden esseiden lukeminen on niin mukavaa. Minun ei nimittäin välttämättä tarvitse lähteä etsimään käsiini näitä teoksia, sillä Ville on lukenut ne puolestani. Hänen tekstinsä on vaivan arvoista jo sinällään minulle, jonka viime vuoden vaativin luettu kirja taisi olla Michelle Obaman elämäkerta – ja kuten tiedämme, se on varsin helposti lähestyttävä teos.

Sisäistin Villen esittämän haasteen, että päästämme itsemme riman alta liian usein, koska se on helppoa. Tyytyminen kirjallisuuteen, joka ilahduttaa, tuottaa hyvinvointia, tasapainoittaa olotilaa tai rentouttaa, on pehmeään peittoon kääriytymistä. Se on ihanaa, mutta jos elämässä ei ole mitään muuta kuin pehmeä viltti, se on aika tasapaksua. Tällainen kirjallisuus on todennäköisesti kaupallisesti menestynyttä, mutta se ei vielä tee siitä taidetta. Ville kirjoittaa:

Taidetta voi toki tehdä vain tekemisen ilosta ja taiteella voi olla suotuisia seurauksia, mutta väitän, että ne eivät voi olla taiteen olennaisia motiiveja tai vaikutuksia, vaan korkeintaan kiinnostavia sivuseikkoja.

Kirjallisuuden olennainen arvo on syvemmällä. Siinä ei kuitenkaan ole mitään mystistä. Vaivan arvoinen kirjallisuus yksinkertaisesti pitää yllä sivistystä ja pohjimmiltaan koko sivilisaatiota. Todellinen taide on itsensä haastamisen, ajattelun kyseenalaistamisen, uusien löytöjen maailma. Sitä ei voi rakentaa mallin mukaan, ei sarjatuottaa eikä lopulta edes myydä. Se tulee vain vaivan kautta, tekemällä. Ja sen vuoksi se joutuu aina toimimaan marginaalissa.

Nyt, kun Vaivan arvoista lukemisesta on jo aikaa, huomaan sen jättäneen minuun jäljen. Loppuvuodesta minulla oli kausi, jolloin kaipasin helppoa luettavaa, ja luinkin pääasiassa sarjatuotettuja viihderomaaneja. Ne auttoivat, kun arjen pyöritys ylikuormitti sekä kehon että mielen. Vuodenvaihteen jälkeen olen kuitenkin alkanut hitaasti, mutta varmasti kaivata itselleni muunlaistakin luettavaa. En haluaisi päästää itseäni aina ihan helpolla, sillä uskon Villen olevan oikeassa. Kirjallisuus, joka vaatii lukijalta jonkinlaista vaivannäköä, tekee minulle hyvää.

Se, kuka määrittelee vaivan arvoisen kirjallisuuden, jäi minulle jokseenkin epäselväksi. Päätin siis, että voin itse määritellä sen omalle kohdalleni. Vasta hiljattain olen alkanut haastaa itse rakentamani uskomuksen, etten pysty lukemaan tai kuuntelemaan kirjoja englanniksi. En tiedä miksi olen niin päättänyt, enhän ole edes kokeillut vuosikausiin! Uskon, että toisinaan kirjan lukeminen vieraalla kielellä on vaivan arvoista, ja aion jatkossa kokeilla sitä(kin). Minulla on ainakin kaksi ystävää, joiden tiedän lukevan paljon kirjoja vierailla kielillä, enkä mitenkään jaksa uskoa ettenkö itsekin pystyisi siihen, jos vain hiukan näen vaivaa.

Kirjallisuuden symboliikkakerrosten ymmärtäminen on aina ollut minulle vaikeaa, mutta miksi antaisin sen estää minua lukemasta sellaisia kirjoja. Monella tasolla kulkeva rakenne taas on ollut minulle aina helppoa, enkä yleensä tipu kärryiltä vaihtelevien kertoja- tai aikatasojen hyppäyksissä. Olen vierastanut uusia kokeellisia rakenneratkaisuja ”liian vaikeina” minulle, mutta nyt suhtaudun sellaisiinkin uteliaalla avoimuudella.

Vaivan arvoista sai minut kyseenalaistamaan omien lukutottumusteni mukavuudenhaluisuuden. Niin sanotulla helpolla kirjallisuudella on paikkansa ja aikansa, mutta kun muu elämä on tasapainossa, voi harrastukseen panostaa muutaman aivosolun enemmän, ja nähdä vähän vaivaa. Hitaasti tämä ajatteluni muutos alkanee näkyä myös blogissa ja kirjagramissa: luettujen kirjojen määrä vähenee, mutta toivottavasti joukossa on jatkossa monipuolisemmin eri genrejä ja kokemuksia. Hitaasti lukeminen ja itsensä haastaminen tuntuvat juuri nyt tärkeiltä ja innostavilta tavoilta lukea kirjoja.

Luen jatkossakin valtavirran kirjallisuutta, ja edelleen tarvittaessa myös kääriydyn viihdekirjallisuuden pehmeyteen, mutta tavoitteena on lisätä lukemiseen myös haastetta ja ylittää niitä kynnyksiä, jotka minulle lukijana vaativat vaivannäköä. Ne ovat täysin eri kynnyksiä kuin esseeteoksessa esiintyvän kirjailijan, kääntäjän, runoilijan ja perheenisän, mutta niinhän sen kuuluu ollakin.

Tämän omakohtaisen ymmärryksen vuoksi suosittelen Vaivan arvoista lukemiseksi ihan kaikille!

p.s. Eikö ole vähän erikoista, että vaivannäköön lukemisessa kannustava teos itsessään on valtavan sujuva ja helppolukuinen teos?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.