Kaisa Tammi: Naisvankilan pomo. WSOY 2022. Äänikirjan lukija Johanna Kokko.
Sain työkaverilta ja myös kirjagramista vinkin, että vankilanjohtaja Kaisa Tammen omaelämäkerta Naisvankilan pomo kannattaa lukea. Kuuntelin sen äänikirjana työmatkoilla, ja kirja piti otteessaan. Elämäkertana se on hyvin yhteiskunnallinen: oman elämäntarinansa kautta Tammi keskustelee vankeinhoidosta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja naisista rikoksentekijöinä.
Vankilanjohtajan lapsuus ja tausta ei ehkä olisi kiinnostavaa, ellei Tammi selittäisi sen kautta halua toimia sosiaalisista ongelmista kärsivien parissa. Lapsuus alkoholistiperheessä ja kasvuvuodet levottomassa lähiössä tekivät hänestä herkkävaistoisen, psykologisesti tarkan ihmistuntijan. Tammen äiti oli turvallinen kasvattaja, ja hänen lapsuuskotinsa vanhempien avioeron jälkeen hyvä paikka asua, mutta kerrostalon muista asunnoista kuuluviin väkivallan ääniin oli reagoitava monet kerrat. Jo varhain Tammi myös oppi perheväkivallan kaavan, sen toisteisuuden ja uhrin usein tunteman turhan häpeän.
Naisvankilan pomo on katsaus suomalaisen vankeinhoidon kehitykseen parina viime vuosikymmenenä, ja etenkin naisvankien kohteluun. Kaisa Tammi on käyttänyt koko uransa naisvankien erityisongelmista puhumiseen. Onneksi kärsivällinen, välillä turhauttava vaikuttamistyö on myös kantanut hedelmää, ja naisvankien erityiskysymyksiin on kiinnitetty huomiota.
Kirja on hyvin kirjoitettu ja toimitettu. Tammi kertoo tarinoita kohtaamistaan vangeista, mutta niin, ettei henkilöitä voi tunnistaa. Sen sijaan rikosseuraamusviraston virkamiehet, asiaan liittyvät poliitikot ja muut päättäjät saavat nimensä esiin, olivat he myötävaikuttaneet hyviin kehityksiin tai olleet niitä vastaan. Jotenkin arvelen, ettei Kaisa Tammi ole aina ollut RiSessä kovin suosittu henkilö, mutta asia on niin tärkeä, ettei hyssyttelystä ole mitään hyötyä. On hyvä, että Tammi kirjoittaa terävästi. Haavoittuvassa asemassa olevat eli vangit tulevat kirjassa esiin esimerkkeinä laajemmista kysymyksistä, eivät elämänsä ongelmilla mässäilyn takia. Kertaakaan Tammen kirjassa ei sorruta tirkistelyyn tai sosiaalipornoon. Myös perheensä Tammi suojaa rajauksin, joista on varmaankin käyty perheenjäsenten kanssa keskusteluja.
Tekisi mieleni käyttää klisettä: jos luet/kuuntelet lähiaikoina yhden elämäkerran, valitse tämä. Naisvankilan pomo kertoo yhteiskunnastamme paljon enemmän kuin otsikko antaa ymmärtää. Yhden naisen kautta se näyttää tärkeän osan Suomea ja hyvinvointiyhteiskuntaa. Eivätkö viisaat ole sanoneet, että se miten pidämme huolta kaikkein heikoimmista, kertoo meistä enemmän kuin yleinen vauraus tai vaikkapa bruttokansantuote? (Nais)vankeinhoito on mitä suurimmassa määrin huolen pitämistä heikossa asemassa olevista.
Illuusioita 