Pulmu Kailamo & Taru Kumara-Moisio: Tenho

Pulmu Kailamo & Taru Kumara-Moisio: Tenho. Enostone 2022.
Kirja saatu kustantajalta.

Yksi tämän kevään eniten odottamiani kirjoja on ollut Pulmu Kailamon ja Taru Kumara-Moision esikoisromaani Tenho. Ei siksi, että olisin tamperelainen ysärinuori, vaan koska kirjailijanimen Pulmu Kailamo takana on työkaverini. Tiesin hänen olevan erinomainen historiantutkija, mutta en tiennyt hänen taitojensa ulottuvan myös kaunokirjallisuuden puolelle. Odotin hykerrellen pääseväni lukemaan hänen kirjansa, ja olin varma, että pitäisin siitä, vaikka se kertookin Tenho-nimisestä miehestä.

Mutta eihän Tenho siis kerro kenestäkään Tenhosta. Tajusin ajatusmokani vasta, kun sain kirjan käsiini. Mutta hyvä näin, sillä päähenkilönä minäkertoja Kata on ymmärrettävä ja tutunoloinen. Tenhoavaa, kiehtovaa ja nostattavaa ovat yhdeksänkymmentäluku, opiskelun aloitus yliopistolla, uusi kaupunki ja uudet kaverit – kaikki se jatkuvasti välkkyvä ja virtaava, joka vie eteenpäin kun on elämänsä korkeassa, valoisassa keväässä.

Romaani sijoittuu Tampereelle ja 1990-luvun loppuvuosiin. Tamperelaiset lukijat varmasti kulkevat hymynkare suupielessä tuttuja katuja, kaupunginosia ja baareja Katan jäljissä. Yhtään Tenhon tamperelaisuutta väheksymättä sanoisin silti, että yliopisto-opintojen alkamisessa on jotain ylirajaista ja paikasta riippumatonta. Itse elin samaa vaihetta Turussa muutama vuosi kirjan Kataa myöhemmin, 2000-luvun alkuvuosina. On helppo tunnistaa Katan opiskelijabileet ja baari-illat, joukkoon kuulumisen tarve sekä yliopiston avaamat mahdollisuudet löytää vaikka minkälaisia ihmisiä. Vaput, sitsit, laulut… Tenho toi mieleen myös oman nuoruuteni, vaikka tilanne olikin eri.

1990-lukuun liittyy myös historiaa, jonka varmaan suurin osa Tenhon lukijoista tunnistaa, eniten kommunikaattorit, ylipäätään kännykät ja niiden hidas yleistyminen. Sain ensimmäisen oman puhelimeni vuoden 1999 alussa, kun muutin pois kotoa. Tampereella Nokian nousu on tuntunut enemmän kuin omassa jyväskyläläisessä lukiolaiselämässäni, kuten se hehkuu Katan insinöörikavereiden kautta. Kirja on myös täynnä musiikillisia viittauksia, ja lopussa onkin soundtrack. Voi miten tuttu!

Kata siis aloittaa opinnot Tampereella. Hän sairastuu heti opintojen alussa, ja tuntee jääneensä kaikista aloituksen tutustumisrituaaleista ulkopuoliseksi. Kata haluaa kuitenkin kokea jotain uutta, löytää uusia ystäviä, ja päätyy IRC-kanaville. IRCistä hän löytää itselleen ystäviä, ja myös rakkautta, mustasukkaisuutta ja pettymyksiä. Irkatessa jutellaan vapaasti, kukin saa olla sellainen kuin on, myös persoonallinen oma itsensä. Vai saako? Kata opettelee itsenäisyyttä, mutta millainen rooli hänen IRC-nimensä on?

Kaikki saivat olla [irc-kanavalla] sitä mitä olivat, taivaanrannanmaalareita, rimppakinttuisia nörttejä, villaviittamenninkäisiä. Pelimiehiä, lätkäfaneja ja wannabe-rokkitähtiä. Vain minä keskityin sopimaan joukkoon, ja juuri siksi en sopinut joukkoon.

Tarina kulkee nykypäivän Katan aviokriisin ja opiskeluaikojen muistojen välillä. Molempia kertomuksia yhdistää se oivallus, että kukaan ei ole niin täydellinen miltä vaikuttaa. Kaikilla on heikot kohtansa, eikä mikään teatteriesitys upeasta elämästä ole koko totuus. Joskus oma avoimuus toisten näkökulmille voi avartaa. Aviokriisin lopputulema – jos sellaista aviokriiseissä on – jää jossain määrin avoimeksi, mikä on ihan hyvä. Ei tässä (keski-)iässä enää ole onnellisia tai onnettomia loppuja, eikä sellaista kannata lukijallekaan uskotella. On vain tapahtumia, joiden jälkeen elämä jatkuu hieman erilaisena.

En meinannut malttaa laskea Tenhoa käsistäni. Oli pakko lukea se parissa päivässä, viimeiset sivut valvoen yötä myöten. Se on kertomus ihmissuhteista eri ikävaiheissa, mutta myös nuoren aikuisen itsensä etsimisestä, onnen kaipuusta ja elämänpolusta. Se pohtii mahdollisuutta muutokseen ja sitä, milloin on liian myöhäistä muuttaa valintoja ja muistaa joskus kirkkaana kajastaneet haaveet. Kirja on kirjoitettu hyvin ja oletettavasti myös kustannustoimitettu taitavasti. Se on valmis paketti, jonka osaset on hiottu muodostamaan kiinnostava, jouhevasti etenevä tarina.

Lämpimät onnittelut Pulmu Kailamo ja Taru Kumara-Moisio! Hieno aloitus kaunokirjailijanurille! Ja kiitos arvostelukappaleesta Enostone Kustannus!

Yksi kommentti artikkeliin ”Pulmu Kailamo & Taru Kumara-Moisio: Tenho

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.