W.G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta

W.G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta (2003, suom. Oili Suominen 2016). Tammi, Keltainen kirjasto 469.

W.G. Sebaldin (1944-2001) postuumisti julkaistu, pieni, pohdiskelevien esseiden kokoelma Merkintöjä Korsikasta ei ehkä ole itselleni henkilökohtaisesti kevään merkittävin lukukokemus, mutta jotain erityistä tässä neljän tekstin kirjasessa on. Jotain sellaista, jota nyt vain hämärästi koetan tavoittaa sanoilla, mutta epäilen epäonnistuvani. Kirja jätti minut outoon tunnelmaan, jonka jälkeen oli vaikea tarttua seuraavaan teokseen.

Otsikon mukaisesti neljä alunperin saksankielistä kirjoitusta kertovat Korsikasta. Ne on kirjoitettu saarella kulkevan ulkopuolisen silmin ja kuvaavat niin saaren historiaa, luontoa kuin ihmisiäkin. Ensimmäisessä tekstissä kertoja käy Napoleonin kotimuseossa. Teksti on kiinnostava kenelle tahansa museossa työskentelevälle, mutta varmasti erityisesti kotimuseoista pitäville tai niissä työtä tehneille. Toisessa tekstissä kulkija vaeltaa vanhalla hautausmaalla. Kolmas, vähän jopa puistattava teksti käsittelee metsiä ja metsästystä Korsikalla, ja neljäs on lyhyt kuvaus koulun pihasta ja portista.

Vaikka tekstien aiheet voi kuvata lyhyin asiasanoin, kuten edellä tein, kirja on kuitenkin jotain muuta. Sebaldin kynä kulkee melko surullisessa sävyssä, ja kertoja pohtii muistoja, muistamista ja kuolemaa – ja samalla elämää. Synkkä olisi varmaankin väärä termi kuvaamaan tunnelmaa, mutta sinisävyinen harmaus ehkä parempi.

Mutta mitä me voimmekaan etukäteen tietää historian kulusta, joka määräytyy joidenkin logiikan ulottumattomissa olevien lakien mukaan, jota ohjaavat ja jonka suuntaa muuttavat ratkaisevalla hetkellä usein ennalta arvaamattomat pikkuseikat, jokin tuskin havaittava ilmavirta, maahan putoava lehti tai väkijoukossa vaihdettu katse.

Kuten yllä oleva lainaus osoittaa, Sebaldin virkkeet ovat usein pitkiä ja polveilevia. Kirjaa pitää lukea hitaasti ja mielellään hiljaisuudessa, rauhallisella hetkellä. Nukahtamiskirjana tämä oli vähän huono, sillä se vaati enemmän keskittymistä kuin juuri ennen unta pystyin. Paras lukuhetki Merkinnöille olikin aamu, jolloin heräsin puoli tuntia ennen muuta perhettä ja varastin hiljaisen, hyvän hetken ihan vain itselleni. Kesäaamun valossa tuntui helpolta seurata korsikalaisia teitä ja lukea kertojan pohdintoja, mitä meistä jää jäljelle kuoleman jälkeen tai kun muistoja ei enää ole (ei mitään, hän toteaa).

Vielä jonkin aikaa ovat käytössä internetin uutuudet, virtuaaliset muistopaikat, joissa voi muistella rakkaita vainajiaan ja käydä heidän virtuaalisilla haudoillaan. Mutta myös tämä virtual cemetery katoaa aikanaan eetteriin, ja koko menneisyys haihtuu ja sulaa muodottomaksi, tunnistamattomaksi ja mykäksi massaksi. Ja kun meillä ei enää ole muistoja ja edessämme on tulevaisuus, jota ainutkaan ihmismieli ei enää voi käsittää, me erkanemme elämästä haluamatta viipyä enää edes tuokion vertaa, emmekä liioin kaipaa pääsyä takaisin edes pieneksi hetkeksi.

Merkintöjä Korsikasta sopii kesälukemiseksi juuri sen rauhallisuuden takia. Usein liitän kesäkirjoihin keveyttä ja helppolukuisuutta, mutta yhtä hyvin tällainen melankolinen pohdintakirja sopii uimarannalle tai riippumattoon. Kirja on niin ohut, että kulkee hyvin kassin pohjalla minne tahansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.