Anu Lahtinen: Ebba – kuningattaren sisar

Anu Lahtinen: Ebba - kuningattaren sisar. Atena 2021.
Kirja saatu arvostelukappaleena.

Alkuun oman näkökulmani paikannus: Olen historiantutkija, mutta olen erikoistunut 1900-luvun historiaan, enkä tiedä juuri mitään varhaismodernista ajasta, josta nyt esittelemäni kirja kertoo. Tunnen kirjoittajan, professori Anu Lahtisen jo pitkältä ajalta. Emme ole työskennelleet yhteisissä projekteissa, mutta opiskelimme molemmat Turun yliopistossa historiaa 2000-luvun alkupuolella, minä toki Anua nuorempana opiskelijana. Anu on minulle yksi akateemisista esikuvistani mittavan ja merkittävän tutkimuksensa vuoksi, mutta myös siksi että hän on (menestyksestään ja fiksuudestaan huolimatta?) ihan tosi kiva ihminen. Meitä yhdistää kiinnostus perhe- ja sukupuolihistoriaan. Näistä lähtökohdista käsin olen siis lukenut Anun uusimman kirjan Ebba – kuningattaren sisar, ja vaikka tutkija-ammattilaisuus edellyttää minulta kriittistä lukutapaa, olin lähtökohtaisesti kyllä jo varustettu positiivisin ennakko-oletuksin.

Monista vahvoiksi kutsutuista naisista ei kuitenkaan oikeasti tiedetä mitään erityisen vahvaa. Paradoksaalisesti nämä ”vahvat naiset” käyttävät itsestään asiakirjoissa usein sellaisia ilmaisuja kuin ”poloinen turvaton nainen”.

Ebba Stenbock oli ylhäisaateliin kuuluva rouva 1500-luvun Ruotsissa ja sen itäisessä maakunnassa Suomessa. Ebba syntyi aatelisperheeseen, mutta hänet muistetaan etenkin avioliittonsa kautta: puoliso Klaus Flemingia on nimitetty ”Suomen pelätyimmäksi mieheksi”. Klaus Fleming muistetaan etenkin nuijasodan eli Pohjanmaan talonpoikien kapinan väkivaltaisesta nitistämisestä. Hän myös puolusti Turun linnaa vallanperimyskiistoissa pysyen uskollisena kuningas Sigismundille, joka itse viipyi Puolassa. Ajanjakso 1500-luvun jälkipuolelta 1600-luvun alkuun oli poliittisesti myrskyisä ja väkivaltainen, ja Fleming sekä Ebba-rouva olivat usein näiden myrskyjen seassa etsimässä oikeaa reittiä ja selviytymistapaa. Kuten kirjan otsikossakin kerrotaan, Ebba-rouvan sisar Katarina oli kuningatar – ja suurimman osan elämästään entisen kuninkaan Kustaan Vaasan leski – jolla oli vaikutusvaltaa ja kunnioitettu asema Kustaa Vaasan poikien Erikin, Juhanan, Sigismundin ja Kaarlen taistellessa vallasta isänsä kuoleman jälkeen. Klaus Flemingin kuoltua Ebba-rouva johti Turun linnan puolustusta Kaarle-herttuaa vastaan.

Ebba – kuningattaren sisar on Ebba Stenbockin elämäkerta, mutta myös hyvä esimerkki mikrohistoriallisesta tai biografisesta tutkimusmenetelmästä. Yhden henkilön elämän tapahtumien kautta lukija näkee laajalti 1500-luvun aateliston elämää, tutustuu sen tapoihin ja arkeen, pääsee mukaan poliittisiin juonitteluihin ja sotkuihin, ja etenkin saa havaita, etteivät naiset olleet vain synnyttäjiä tai koristeita, vaan halutessaan myös poliittisia toimijoita ja kunnioitettuja keskustelukumppaneita. Ebba-kirja kertoo siis paljon muustakin kuin nimihenkilöstään.

Mielenkiintoisen arjen historian lisäksi pidin siitä, miten tekijä kirjoittaa sujuvasti osaksi tekstiä myös historiantutkimuksen perusasioita. Kirjan lukijan ei siis tarvitse osata historiantutkimuksen menetelmiä, mutta hän saa samalla lukea, millaisista lähteistä 1500-luvun historiaa voidaan tutkia, mitä lähteet kertovat ja mitä niiden ulkopuolelle jää. Kirjoittaja tuo esiin muun muassa sen, miten Klaus Flemingin ja Ebba-rouvan pojan, Johan Flemingin, teloituksesta säilyi kaksi täysin vastakkaista tarinaa. Kaarle-herttua teloitti vihollisensa pojan kostaakseen tämän jo aiemmin edesmenneelle isälle. Anu Lahtisen mukaan Johan Flemingin turhaksi tulkittu teloitus nähtiin aikalaisten silmissä lopulta osoituksena herttuan kostonhimosta ja verenjanosta.

Vaikka Kaarle-herttua omissa kirjoituksissaan ja kirjeissään esitti tilanteen itselleen parhain päin, hänen teloittamiensa perheiden naiset jaksoivat säilyttää oman tarinansa ja kertoa sitä eteenpäin. Ebban ja hänen tyttäriensä tulkinnat ovat lopulta säilyneet ja hallinneet monia historiateoksia, koska he tallettivat kirjeet, jotka kertoivat Johan Flemingistä ja hänen urheasta kuolemastaan.

Naishistoriaan, etenkin kansalliseen historiankirjoitukseemme, on jo 1940-luvulta alkaen ollut tapana sisäänrakentaa kertomusta naisten vahvuudesta. Tämä naisten oletettu vahvuus on nostettu esiin etenkin kriisiaikojen kuten toisen maailmansodan yhteydessä, mutta liitetty usein myös niihin naisiin, jotka ovat toimineet edelläkävijöinä omalla alallaan lasikattoja rikkoen ja miesten maailmassa selviytyen. Historian-, kirjallisuuden- ja kulttuurientutkimuksen parissa on kuitenkin myös viime vuosina kyseenalaistettu ja pyritty purkamaan vahvan naisen suurta kertomusta. Kuten muutkin suuret kertomukset, se nimittäin voi toimia myös lannistimena, sillä se sulkee ulos niitä, jotka eivät tunnista siitä itseään. Ilahduin kovasti, kun huomasin Anu Lahtisen käyttävän Ebba-kirjan lopusta hyvän sivumäärän vahvan naisen käsitteen pohtimiseen. Ebba Stenbock on kieltämättä hahmo, johon on helppo liittää tuo vahvuus, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Varmaan ilmaisu ”vahva nainen” on ollut myös aikoinaan vastalause sellaiselle ajatukselle, ettei naisilla olisi mitään sijaa historian toimijoina. Taustalla saattaa silti olla aikansa elänyttä kontrastin rakentamista ”heikkoihin” miehiin, joiden sotkuja ”vahvat” naiset siivoavat. Vahvuus sisältää vaikutelman myötäsyntyisyydestä sen sijaan että ajateltaisiin ihmisen kykyä oppia ja kehittyä.

Kirjan kansikuva on Helene Schjerfbeckin vonna 1879 maalaama muotokuva Ebba Stenbockista. Yhtään omana aikana tehtyä muotokuvaa Ebbasta ei ole tehty tai säilynyt.

Lisää Ebba-kirjasta voit lukea esimerkiksi Anu Lahtisen blogista Vita historica, sekä kustantajan sivuilta. Suosittelen lämmöllä myös Menneisyyden jäljillä -podcastin jaksoa, jossa Anu Lahtinen on Lotta Vuorion vieraana keskustelemassa rakkauden historiasta. Jakso sopii erittäin hyvin kuunneltavaksi rinnakkain Ebba-kirjan kanssa, sillä se antaa mukavasti lisänäkökulmia avioliittoon ja perhehistoriaan.

Ebba – kuningattaren sisar sopii hyvin luettavaksi kenelle tahansa historiasta kiinnostuneelle. Lukijan ei tarvitse olla 1500-luvun historian asiantuntija, mutta toki jokin mielikuva esimerkiksi Kustaa Vaasan poikien Erikin, Juhanan, Sigismundin ja Kaarlen välisistä valtakamppailuista auttaa ymmärtämään kirjan poliittisia tapahtumia. Kirjan sisäkanteen on tehty sukupuu, johon palasin tiuhaan yrittäessäni pysyä selvillä henkilöistä. Samat nimet nimittäin toistuvat: Ebboja, Katarinoja, Klauseja, Johaneita ja muita tuntuu vilisevän, vaikka kirja on kirjoitettu niin selkeäksi kuin mahdollista, ja lukijaa pyritään auttamaan nimien kanssa.

Ebba – kuningattaren sisar sopii aiheensa vuoksi instagramissa pyörivän vahvat naiset -lukuhaasteen kohtaan kirjan nimessä on naista tarkoittava sana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.