Maarit Leskelä-Kärki, Karoliina Sjö ja Liisa Lalu (toim.): Päiväkirjojen jäljillä

Olen muistitietotutkija, enkä siis varsinaisesti ole erikoistunut kirjeiden ja päiväkirjojen käyttöön tutkimusaineistona. Gradussani aikanaan (2007) käytin molempia aineistotyyppejä, ja kirjeitä olen analysoinut yhdessä artikkelissa myöhemminkin. Silti minusta on aina tuntunut, että en osaa riittävästi enkä tunne niiden tutkimusta tarpeeksi. Olen innokkaasti lukenut sekä (sota-)kirjeiden että päiväkirjojen historiantutkimuksen menetelmistä ja toivonut, että jonain päivänä pääsisin itsekin tekemään jotain tällaisten aineistojen parissa, sillä kirjeiden ja päiväkirjojen ajallisuus ja ”sen-hetkisyys” ovat minusta tavattoman kiehtovia.

Kun kuulin, että Vastapaino julkaisee uuden menetelmäkirjan päiväkirjoista historiantutkimuksessa, kiinnostuin heti. Ilahduin kovasti, kun sain pyynnöstäni kustantajalta arvostelukappaleen blogia varten Maarit Leskelä-Kärjen, Karoliina Sjön ja Liisa Lalun toimittamasta antologiasta Päiväkirjojen jäljillä. Historiantutkimus ja omasta elämästä kirjoittaminen (2020).

Päiväkirjojen jäljillä -artikkelikokoelman ulkoasun on suunnitellut Mirkka Hietanen.

Kirjan laajassa kirjoittajajoukossa (21 tutkijaa historian- kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimuksen aloilta) on monta tuttua nimeä muista yhteyksistä, joukossa jopa pari vanhaa ystävää siltä ajalta, kun opiskelin Turussa. Monta nimeä on kuitenkin myös itselleni uusia.

Päiväkirjojen jäljillä on jäsennelty viiteen lohkoon. Johdannossa on kaksi lukua: ensimmäinen käsittelee päiväkirjaa historiantutkimuksessa, toinen päiväkirjaa omana kirjoittamisen lajinaan. Kirjan toinen osa käsittelee päiväkirjojen kirjoittamisen historiaa erilaisten 1600-luvulta 1900-luvun alkuun sijoittuvien esimerkkien kautta. Artikkelit tuovat esiin erilaisia tapoja ja syitä pitää päiväkirjaa, päiväkirjan kirjoittamisen reunaehtoja ja mahdollistajia sekä tavoitteita. Kolmas osio jatkaa samansuuntaisesti, mutta keskittyy erityisesti sairauspäiväkirjojen lajiin. On mielenkiintoista, että sairauspäiväkirjojen pitäminen on näin yleistä, että ne muodostavat oman lajinsa myös päiväkirjojen tutkimuksessa.

Koska itse on analysoinut kirjeiden (ja yhden päiväkirjan) merkitystä nimenomaan sota-ajan historian osasena, olin kiinnostunut kirjan neljännestä osasta. Sen artikkelit käsittelevät päiväkirjoja paikkoina, joissa henkilökohtainen elämä risteytyy, limittyy ja täydentyy julkisella, jaetulla elämällä ja historiallisilla tapahtumilla. Viidennessä osassa en meinannut malttaa lopettaa lukemista, kun artikkeleissa käsiteltiin päiväkirjojen näkökulmaa aistien, tilan ja tunteiden historiaan. Aisteihin, tunteisiin ja affekteihin liittyvät aiheet ovat viime aikoina olleet mielessäni, ja artikkelit resonoivat kovasti ajatuksiini. Kuudennen osan muodostaa kirjan toimittajien lyhyt päätäntö.

Jo johdannossa Karoliina Sjö ja Maarit Leskelä-Kärki tuovat esiin päiväkirjojen moninaisuuden ja vaikeuden kategorisoida tai määritellä niitä. Tässäkin teoksessa on niin matka-, sota- kuin sairauspäiväkirjoja, päiväkirjoja joita kirjoitetaan kerran vuodessa tai joka päivä, päiväkirjoja jotka on jo kirjoitettaessa tarkoitettu julkaistavaksi sekä niitä, jotka ovat täysin henkilökohtaisia. Yhteistä on kuitenkin, kuten Sjö ja Leskelä-Kärki toteavat, yksityisen ja yleisen yhteenkietoutuminen: ”[…] päiväkirjassa ovat läsnä niin yksittäisen ihmisen päivittäinen arjen dokumentaatio kuin historiallisen ajan laajempi kulku.”

Historiantutkimusta voivat lukea myös muut kuin tutkijat.
Päiväkirjojen jäljillä sopii myös nuorelle lukijalle.

Koska aistien, tilallisuuden ja esineiden merkitykset ovat suunta, jonne toivottavasti itse tutkimuksessani ensi vuonna pääsen tutustumaan, minua innostivat ne artikkelit, joissa päiväkirjan merkitys esineenä tuotiin esiin. Esimerkiksi Heli Rantalan havainnot päiväkirjamerkintöjen moniaistisuudesta olivat tavattoman kiinnostavia. Rantalan analysoimista päiväkirjoista toinen kuvaa kirjoittajan saapumista Pariisiin 1700-luvun lopulla, ja suurkaupungin melu, haju ja vilkkaus ovat ensikertalaiselle tyrmääviä. Myös toinen Rantalan tutkimista päiväkirjoista sisältää tilan havainnointia. Kirjoittajan päiväkirjan keskeinen sisältö on opiskelijan arki 1800-luvun alkupuolen Turussa, ja päiväkirjasta hahmottuva kaupunkitila on kiinnostavaa kulttuurihistoriaa.

Valitettavan harva artikkelien kirjoittajista kuvaili tutkimaansa päiväkirjaa – ehkä ne ovat mikrofilmattuja, niin ettei esine oikeastaan ole tutkijalle enää alkuperäisessä muodossaan? Vai eikö esineen ulkoasulla, käsialalla tai kirjoittamisen asetteluilla ole merkitystä historiantutkijoille? Siksi joukosta erottuu Anna-Leena Perämäen kuvaus hänen aineistonaan toimineista päiväkirjoista. Perämäki on tutkinut (myös tuoreessa väitöskirjassaan) nuorten juutalaisnaisten päiväkirjoja natsimiehityksen alla tai sen uhatessa 1940-luvulla. Artikkelissa hän tarkastelee etenkin piiloutumisen ja pakenemisen teemoja. Tutkimusartikkelinsa alkupuolella hän kuvaa hienosti toista lähteistään. Kuvauksen avulla lukija voi ”nähdä” alkuperäislähteen tarkkaan, ja sen merkitys tulee konkreettisemmaksi.

Elisabeth Kaufmannin päiväkirja koostuu kolmesta pienestä muistivihkosta. […] Sisäsivuiltaan vihkot ovat hyvin yksinkertaista viivoitettua paperia, jossa on ohuet punaiset marginaalit jokaisen sivun oikeassa laidassa. Kaufmannin suuri käsiala ylittää marginaalit ja täyttää jokaisen rivin, mutta viivoitetun alueen ylä- ja alapuolisiin tiloihin hän ei ole kirjoittanut. […] Muutokset kirjoitusolosuhteissa näkyvät Elisabeth Kaufmannin päiväkirjan ulkoasussa.

Kirja on suunnattu tutkijoille ja opiskelijoille, mutta en näe mitään syytä miksi sitä ei voisi lukea kuka tahansa. Artikkelikokoelman idea on, että sen voi lukea kannesta kanteen kokonaisuutena tai poimia vain sen tekstin, joka itseä kiinnostaa. Näin ollen esimerkiksi sotakirjeenvaihdon tutkija voi poimia Matti Mieskosen ja Janne Kosusen artikkelin Erkki Valan sota-ajan päiväkirjoista, tai 1500-luvun aatelin elämästä kiinnostunut lukea Marjo Kaartisen Lady Margaret Hobyn päiväkirjoista kirjoittaman artikkelin ja niin edelleen. Koko teoksen yhteinen kirjallisuusluettelo on koottu kirjan loppuun, mutta viitteet löytyvät käyttökelpoisesti aina sivun alareunasta.

Kirja on jollain tapaa sisarteos – ainakin hengessä jos ei muuten – joitakin vuonna 2011 ilmestyneelle kokoelmalle Kirjeet ja historiantutkimus. (Toim. Maarit Leskelä-Kärki, Anu Lahtinen ja Kirsi Vainio-Korhonen). Kustantaja on eri, ja vuosia on kulunut välissä, mutta tekijöissä on samoja nimiä. Se kertonee siitä, että kirjeiden ja päiväkirjojen kaltaisten egodokumenttien tutkimus on pitänyt näitä henkilöitä otteessaan ja saanut rahoitusta.

Kiitos tekijöille hyvästä kirjasta ja Vastapainolle arvostelukappaleesta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.