Koko Hubara: Ruskeat tytöt

Valkoisuus kuvittelee, että se ei itsessään ole etnisyys tai ihonväri, vaan kaikki muut ovat, aivan kuten mies on ihminen ja nainen sukupuoli.

Koko Hubara on suomalainen toimittaja, joka muutti mediamaailmaa pysyvästi blogillaan Ruskeat Tytöt. Jo muutama vuosi sitten Ruskeat Tytöt siirtyi blogialustalta omaksi mediayhteisökseen. Nyt lukemani Hubaran samanniminen esseekokoelma on ilmestynyt jo vuonna 2017 ja perustuu blogiin.

Tiesin, että kirja on hyvä ja ennen kaikkea tiesin, että tämän päivän Suomessa sen voisi jopa määritellä ”pitää olla luettu” -tyyppisiin kirjoihin ihan kaikille, ei vain niille joita yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, tai jotka itse kokevat olevansa ryhmää Ruskeat Tytöt. Vaikka kirja on kirjoitettu Ruskeille suomalaisille, sen lukeminen tekisi erittäin hyvää myös useimmille valkoisille suomalaisille. Hubara nostaa esiin aiheita, joilta ei voi eikä saa sulkea silmiään, ja silti niin tehdään jatkuvasti. Silti itsekin sain aikaiseksi tehdä kirjastovarauksen vasta kun black lives matter -liike nousi isoon somenäkyvyyteen myös täällä, ja aloin kiinnittää huomiota lukupinojeni valkoisuuteen.

Koko Hubara kertoo esseissään siitä, millaista on elää ruskeana suomalaisena tyttönä ja naisena. Hän ei tyydy vain kertomaan siitä, miten tuskallista ja raskasta on saada päivittäin ihonväriin liittyviä kommentteja tai huutelua, kohdata ennakko-oletuksia vain värinsä vuoksi tai saada kuulla ihmettelyä, miten hänellä voi olla valkoinen lapsi, vaan kuvaa selkokielisesti myös rakenteellista rasismia. Hubara nimittää tekstejään tunne-esseiksi, mitä ne ovatkin: ne kertovat siitä, miltä asiat tuntuvat, koska ”Kokemukset ja tunteet ovat totta.”

Nämä eivät ole minun tarinoitani. Nämä ovat asioita, joita minulle on tapahtunut. Minä olen olemassa riippumatta näistä tarinoista. Minä olen koko ajan olemassa riippumatta rasismista ja valkoisuudesta. Me olemme.

Juuri näistä kokemuksista syntyy ymmärrystä ja uuden tajuamista. Tokihan tiedän, mitä rodullistaminen tarkoittaa, mutta Hubara kuvaa sen kokemuksina, joiden kautta käsite avautuu. Yhteiskuntatieteilijänä Hubara osaa nostaa kokemuksensa myös teoreettiselle tasolle, ja kirjoittaa niin että rodullistaminen, rakenteellinen rasismi ja suomalaisuuden naurettavan kapeat määritelmät todella tulevat selkeiksi. Sukupuolen, ihonvärin, uskonnon ja luokan intersektionaalisuus eli yhteenkietoutumat tulevat myös selkeästi esiin. Kukaan meistä ei ole vain nainen tai mies, vain valkoinen tai ruskea tai musta. Olemme aina usemman eri määritelmän alaisia, ja määritelmät kiinnittyvät toisiinsa ja luovat merkityksiä ja todellisuutta.

En voi sanoa että ymmärrän, kun en valkoisena voi todella koskaan ymmärtää. Mutta jos tiedostan ja näen rodullistamisen ongelmat, voin edes yrittää toimia toisin, ja etenkin kasvattaa lapseni näkemään maailman värikkäämpänä.

Minulla on juuri nyt kaksi toivetta. Toivon, että oman esimerkkini perässä edes yksi lukija lisää löytäisi Hubaran kirjan. Silloin tämäkään postaus ei olisi jäänyt turhaksi. Toiseksi toivon, että Koko Hubara jatkaa kirjoittamista, sillä siinä hän on hyvä, ja kirjoittamalla hän on jo nyt muuttanut maailmaa.

Juuri siksi, että vaikka käsite on tuttu, en silti tiennyt tarpeeksi (enkä tiedä vieläkään), laitan tämän kirjan Keskikirjastojen lukuhaasteen kohtaan 20. Tietokirja aiheesta, joka on minulle uusi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.