Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

Matka jatkuu, ja maailma on Olofin jalkojen juuressa, kun hän kiitää kesän halki lainattu auto allaan ja lainattu nainen vierellään ja yhtäkkisessä riemussaan hän kääntyy Karinin puoleen ja sanoo sellaista, mikä eroaa täysin kevyen ironisesta sävystä, joka on siihen asti leimannut heidän keskusteluaan. ”Voisin matkustaa näin koko vuorokauden teidän kanssanne.”

Karin naurahtaa.

”Voisimme ajaa Tanskaan”, hän sanoo. Hän katselee Olofia hymy huulillaan. ”Miten me selitämme sen Svenille?”

Alex Schulman on ruotsalainen toimittaja ja kirjailija. Hänen ensimmäinen iso menestyskirjansa oli Unohda minut (Glöm mig, 2016, suom. 2017), joka kertoi Schulmanin äidin Lisette Schulmanin alkoholismista ja sen vaikutuksista lapsiin ja perheeseen. Tarina on rankka ja koskettava, ja pidin siitä kovasti. Kuuntelin sen äänikirjana viime talvena vaunulenkeillä.

Unohda minut teki niin ison vaikutuksen, että kun huomasin Schulmanilta ilmestyneen toisen omaan elämään ja sukuun perustuvan kirjan, halusin heti sen lukulistalleni. Polta nämä kirjeet (Bränn alla mina brev, 2018, suom. 2020) kertoo kirjailijan isovanhemmista, Karin ja Sven Stolpesta, Lisetten isästä ja äidistä (ja omalla tavallaan selittää Lisetten alkoholismia). Kirjan lähtökohta on Schulmanin tavoite ymmärtää omia yllättäviä raivokohtauksiaan ja sisällään kiehuvaa vihaa, joka tuntuu olevan yhteydessä etenkin äidinpuoleiseen sukuun. Mistä viha on saanut alkunsa, ja voiko kierrettä katkaista?

Sven Stolpe (1905-1996) oli ruotsalainen kirjailija ja kulttuurivaikuttaja. Polta nämä kirjeet kertoo hänen vaimostaan Karinista (1907-2002) ja kirjailija Olof Lagercrantzista, sekä Svenin narsistisesta ja aggressiivisesta omistushalusta. Schulman löytää sekä vanhoja kirjeitä että päiväkirjoja, lukee Stolpen ja Lagercrantzin tuotantoja ja selvittää salaisuutta: miksi isoisä oli niin vihainen, ja miksi hänen tuotantonsa on täynnä kuvia pettävistä, epäluotettavista avionrikkojanaisista? Schulman löytää Karin Stolpen ja Olof Lagercrantzin rakkaustarinan, jonka Sven Stolpe tekee vihallaan traagiseksi.

Schulman korostaa, että kirja on romaani. Se perustuu silti todellisiin henkilöihin ja lähteisiin jotka kertovat oikeista tapahtumista. Hän käyttää silti kirjailijan mielikuvitusta kirjoittaessaan, mitä ehkä tapahtui kesällä 1932. Teos liikkuu eri aikatasoissa sekoittaen lähteitä, Alexin omia lapsuusmuistoja, nykypäivää ja fiktiivisiä osuuksia. Lopputulos ei ole sekava, vaan hienosti kokoon kudottu tarina mustasukkaisuudesta, rakkaudesta ja siitä, että joskus elämä ei mene niinkuin kuuluisi, eikä loppu aina ole onnellinen.

Pidin tästä, mutta vielä enemmän kirjasta Unohda minut. Vertailu tosin ei ole kovin hedelmällistä jo pelkästään siksi, että toisen luin kirjana, toisen kuuntelin äänikirjana. Eri väline tuottaa erilaisia kirjakokemuksia.

Helsingin Sanomien arvio kirjasta löytyy täältä.

Kustantajan kotisivujen mukaan kirjasta on tekeillä elokuva.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.