Kesäkirjat 2020

Täksi kesäksi olen varannut vinon pinon kirjoja. En tiedä ehdinkö lukea kuin pienen osan, mutta on ollut hauska suunnitella lukulistaa etukäteen. Suunnittelussa tosin sattui pieniä virhearviointeja. Innostuin ensin 1001 kirjaa -bloggaajan instagramissa esittämästä klassikkokesä2020 -haasteesta, jossa nimensä mukaisesti luetaan klassikoita. Mietin jo kovasti, mitä klassikoita tänä kesänä selättäisin – omastakin hyllystä löytyy jokunen lukematon.

Mutta sitten tuli tieto, että kirjastot avautuvat varauksien noutoa varten koronatauon jälkeen, ja minä innostuin tekemään niitä varauksia. Siinä karkasi todellisuudentaju kyllä kokonaan, sillä tein varauksia varmaan enemmän kuin olen koko vuonna lukenut kirjoja. Ja sain niitä nopeasti, ja olenkin viime aikoina lähinnä hakenut kirjastosta ehtimättä juurikaan palauttaa sinne mitään.

Kesäkirjapinossani on ihanan odotettuja, minulle paljon suositeltuja kirjoja kuten Tara Westoverin Opintiellä, Sally Rooneyn Normaaleja ihmisiä (tv-sarjaa en ole katsonut), Heidi Köngäksen Mirjami tai Elizabeth Stroutin Olive Kitteridge.

Mutta sitten alkoi #blacklivesmatter -aalto, ja ymmärsin miten kapea kirjallisuuspinoni on. Tuossa kuvassa on valkoihoisten naisten kirjoittamia kirjoja. Yksi mieskirjailija on joukossa, ja kaipa sekin on jotain että luen paljon naiskirjailijoiden teoksia, mutta aika kapeaa kirjallisuuskäsitystä pinoni silti edustaa. Hävettää oikein.

Siispä menin kirjaston tietokantaan ja tein lisää varauksia. Lisäsin kesäkirjapinooni rodullistettujen naisten kirjoittamia kirjoja, jotta lukemiseni monipuolistuisi.

Aiemmin olen näistä lukenut jonkin verran Toni Morrisonin kirjoja, ja yhden Chimamanda Ngozi Adichien teoksista. Ayòbámi Adébáyò on minulle ihan uusi nimi, ja kirja osui käteen ihan sattumalta kirjaston hyllystä. Kuvan pinosta puuttuu vielä Michelle Obaman omaelämäkerta, joka on ollut omassa hyllyssä lukemattomana pian puolitoista vuotta. Nyt on aika tarttua siihenkin. Koko Hubaran Ruskeat tytöt on ollut lukulistallani pitkään, sillä teos alkaa olla jo vahvasti yleissivistykseen kuuluva tämän päivän Suomessa.

Kesäkirjapinostani tuli siis lopulta vielä aiempaakin valtavampi, eikä joukossa ole yhtään #klassikkokesä2020 -haasteeseen varsinaisesti sopivaa kirjaa. Pääpaino on selvästi uudehkossa ulkomaisessa naisten kirjoittamassa kirjallisuudessa. Yksi tietokirjaksi luokiteltava on päässyt joukkoon, muut ovat romaaneja.

Näiden lisäksi kesän lukulistalla on Ethnos ry:n julkaisema uusi kirja affekteista ja tunteista tutkimuksessa. Olen luvannut tehdä siitä kirja-arvion yhdessä kollegan kanssa.

Toistaiseksi kesäpinosta on luettu kaksi kirjaa. Yllätyn, jos saan puoletkaan luettua, mutta onneksi kirjaston kirjoja voi uusia niin kauan kuin kukaan muu ei niitä varaa. Niin ja huomenna käyn hakemassa vielä ainakin yhden saapuneen varauksen, Sara Strindbergin Rakkauden Antarktiksen.

Ihana kirjakesä minulle on joka tapauksessa tulossa, riippumatta siitä ehdinkö lukea tuosta pinosta kaksi vai kaikki. Se on onnellinen ajatus!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.