Emme yleensä ole matkustaneet pääsiäisenä muutenkaan minnekään, mutta tänä vuonna ollaan tietenkin korostetusti kotosalla. Emme kutsu ketään kyläilemään, emmekä käy kenenkään luona. Puuhailemme pihatöissä sen verran mitä sää antaa myöten (tänään taivaalta on tullut niin aurinkoa, rakeita kuin luntakin) ja oleilemme yhdessä. Olemme suunnitelleet pihan laittoa, uusia istutuksia ja sen sellaista.
Ruoka on tärkeää, kuten meillä aina vuotuisjuhlissa. Perinteiseen tapaan valmistamme pääsiäispäivänä valkosipulilla maustettua lampaanviulua perunapedillä. Lampaanviulu haettiin läheiseltä Röykkälän lammastilalta. Tänään pitkäperjantaina kaksi kolmesta perheenjäsenestä söi grillattua lohta, ja huomennakin grilli lämpenee. Pääsiäiskarkkeja olen hankkinut kipollisen, posti on tuonut monta suklaalevyllistä, ja lisää herkkuja ajattelin hakea Karoliinan Kestikievarista. Mieli tekisi myös leipoa lisää Shitty is the new black -blogin mainioita suklaakeksejä, joita tein jo yhden annoksen vähän aikaa sitten ja jotka katosivat varsin nopeasti – etenkin kun ajattelee, ettei meistä kumpikaan oikein pidä kekseistä noin yleensä.
Kaksi asiaa täytyy nostaa esiin, mikä on tänä pääsiäisenä erityisesti toisin. Ensinnäkin postikorttien ja muiden muistamisten määrä. Olemme sekä lähettäneet että saaneet enemmän pääsiäiskortteja kuin koskaan. Korona-aika aiheuttaa selvästi ihmisissä yhteydenpidon tarvetta myös normaaliarjesta unohtuneilla tavoilla. Aivan ihanaa! Suurin osa postilaatikkoomme saapuneista korteista on toki osoitettu ensisijaisesti Topille, mutta minä saan nautinnosta osani.
Olemme saaneet myös monenlaisia paketteja: suuri kiitos niitä lähettäneille ystäville! Itsekin olen kantanut postiin kuoren jos toisenkin, mutta enemmän ehkä olen ollut saamapuolella. Koko koronakuukauden ajan myös facebook-kirpputoreilla on käynyt vilske. Ihmisillä on selvästi enemmän aikaa käydä tavaroita läpi. Itsekin olen sekä ostanut että myynyt viime viikkoina.
Tämä pääsiäinen on aiemmista poikkeava toisestakin syystä: minä olen innostunut askartelusta. Tein Topin kanssa yhdessä sormiväreillä kelta-punaisia pohjia, joista sitten askartelin yksinkertaiset pääsiäiskortit kotoa löytyneillä tarvikkeilla. Lisäksi otin vinkin Leikillistä-blogista, ja teimme pääsiäispuputaulun.
Pupun korvat on tehty valkoisella sormivärillä Topin jalkapohjista. Pupun naaman on piirtänyt hänen isänsä. Idea olisi, että ensi vuonna tekisimme samanlaisen pupun, ja kun näitä kertyisi sitten vuosien mittaan useampi, saisimme hienon pääsiäiskoristekokoelman, jossa näkyisi myös Topin kasvu. Mutta tunnen itseni enkä mene vannomaan, että muistan tätä enää ensi vuonna. Näissä on jo askartelua enemmän kuin pitkään aikaan (joulukortit poislukien).
Pääsiäispyhien aikana olisi tavoite käydä myös olemassa vähän aikaa yksin ulkona. Ja pitäisi tehdä töitä, ihan pakko. Näiden asioiden toteutumisesta en ole ollenkaan varma, mutta katsotaan miten käy.
Illuusioita 