Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa

Olen blogihiljaisuuden aikana lukenut monta kirjaa, joista olisin halunnut kirjoittaa. Aina kirjan päätyttyä mietin, mitä kirjoittaisin, vaikka samalla tiesin ettei voimavaroja tähän ole. Nyt yritän taas muistaa tarttua toimeen mahdollisimman pian aina kirjan päätyttyä, kun kirjan tunnelma on vielä tuoreena mielessä.

Celeste Ng on amerikkkalainen nuori kirjailija. Olisi jotain kerrottavaa (Everything I Never Told You, 2014, suom. Sari Karhulahti 2020) on hänen esikoisromaaninsa, joka suomennettiin itse asiassa vasta toisen romaanin jälkeen. Siksi kannessa mainitaan jo toinen romaani Tulenarkoja asioita, joka sekin on ilmeisesti ollut aikamoinen menestys. Menee ainakin minun lukulistalleni.

celesteng

Olisi jotain kerrottavaa on perheromaani. Se kertoo amerikkalais-kiinalaisesta perheestä 1970-luvun ohiolaisessa pikkukaupungissa, jossa ei ole muita ulkonäöltään poikkeavia. Jokainen perheenjäsen kokee ulkopuolisuuden ja vierauden eri tavalla. Tarinassa käydään myös menneisyydessä ja kerrotaan perheen vanhempien, Jamesin ja Marilyn tarina(t), sillä perheen kriisin juuret ovat paljon nykyhetkeä syvemmällä.

Ydintapahtuma on perheen keskimmäisen lapsen, vanhempiensa palvoman Lydian selittämätön kuolema. James ja Marilyn saavat  oppia, etteivät tunteneet lempilastaan lainkaan. Veli Nathan ja pikkusisko Hannah taas näkevät tilanteen eri valossa, ja kumpikin ratkaisee haasteita omalla tavallaan.

Pidin tästä kirjasta kovasti, vaikka samalla siinä oli  jotain häiritsevän kömpelöä. Mietin, johtuiko kömpelyys henkilöiden yksiulotteisuudesta ja jonkinlaisesta kärjistämisestä. En osannut eläytyä näin äärimmäisiin reaktioihin, enkä  yrityksestä huolimatta ymmärtänyt miten oikeassa elämässä koskaan vanhemmat voisivat suosia näin kirkkaasti yhtä lasta ylitse muiden. Etenkin nuorimmaisen Hannahin syrjäänvetäytyvyys tuntui hyvin oudolta, joskin todellisemmalta ja realistisemmalta kuin se, etteivät akateemiset vanhemmat muka olisi mitenkään huomanneet esikoisensa lahjakkuutta ja menestystä vain siksi, että Lydia oli tärkeämpi.

Lydian surullinen tarina sen sijaan on helpompi ymmärtää.

Tästä tietystä henkilöhahmojen heikkoudesta (tai ehkä kärjistämistä voisi nimittää juuri vahvoiksi henkilöhahmoiksi?) huolimatta suosittelen tätä kirjaa kyllä kaikille. Vierauden ja ennakkoluulojen kuvauksessa kirja on erityisen onnistunut, samoin eheytymisen ja toipumisen kuvauksena.

Osallistun tällä Keskikirjastojen lukuhaasteen 2020 kohtiin 7. Kirja kertoo lapsiperhe-elämästä sekä 28. Kirja kertoo menetyksestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.