Irene Naakka: Hullu kuin äidiksi tullut

Sitcomissa Big Bang Theory Bernadette kipuilee erään jakson verran äitiaivoistaan. Menestyvä, huippuälykäs lääketieteen tutkija on kahden pienen lapsen äiti, ja ahdistuu tajutessaan miten aivot eivät kerta kaikkiaan kykene käsittelemään muuta kuin äiti- ja vauvapuhetta. Voi kuule Bernadette, tiedän mitä tarkoitat. Nyt tiedän.

Kun lukemisen alkuun pääsin äitiydestä kertovan kirjan avulla, lainasin kirjastosta toisenkin eli toimittaja Irene Naakan vuosi sitten ilmestyneen teoksen Hullu kuin äidiksi tullut. Äitiyden pilvilinnat ja todellisuus. Itse asiassa etsiskelin kirjaa kirjastosta jo syksyllä, mutta se oli aina lainassa, enkä tullut tehneeksi varausta. Nyt lainasin sen e-kirjana puhelimeen ja luin sitä lähinnä yösyöttöjen yhteydessä sekä ääneen vauvalle että itsekseni uutta unta odotellessani. Vauva nukahti melko monta kertaa kuunnellen Naakan välillä kovia, mutta ah niin oikeaan osuvia huomioita äitiydestä.

Kirjan alaotsikko on tosi hyvä. Juuri omien pilvilinnojeni ja todellisuuden törmäyksen aikaan joulu-tammikuun vaihteessa tämä kirja oli parasta mitä saatoin lukea. Irene Naakka sanoittaa kirjassaan monia ajatuksia, joita en olisi uskaltanut ehkä ajatella loppuun asti, enkä toisaalta ehkä osannutkaan. Vaikka olisin mielelläni lukenut tämän kirjan jo ennen synnytystä, oli kuitenkin ehkä parempi että luin sen vasta nyt. Nyt vasta osasin kunnolla vastaanottaa sen viestejä ja soveltaa lukemaani omaan elämääni.

En ole sairastanut masennusta, mutta selkeä synnytyksen jälkeinen baby blues vieraili myös meidän kodissamme. Hormonien takia olin itkuinen ja masentunut, eikä unen puute yhtään helpottanut asiaa. Oikeastaan vasta aika on auttanut: olen varmaankin tottumassa valvomiseen, ja ehkä hormonienkin negatiivinen vaikutus on vähentynyt. Olen tehnyt ajatustyötä, puhunut paljon M:n kanssa sekä samassa elämäntilanteessa olevan ystävän kanssa, eivätkä mustat ajatukset iske enää kovin usein. Irene Naakan kirja on auttanut siinä.

Esimerkiksi kysymys luopumisesta. Elämänmuutos entisestä tähän nykyiseen on suuri, enkä tietysti muuta odottanutkaan. Silti välillä tekee tosi tiukkaa tajuta, että olen muuttunut ihmiseksi joka ei aina peseydy, ei kykene lukemaan päivän uutisia puhumattakaan että keskustelisi niistä, puhuu vain vauvasta ja vauvan asioista, on väsymyksestä ja valvomisesta kärttyisä ja kaipaa rauhassa juotua kahvikuppia välillä enemmän kuin mitään muuta. Arkipäivä kulkee täysin jonkun muun kuin itseni ohjaamana, eikä päivän sisältö ole mitään muuta kuin syöttö, vaippa, uni -kierteen toistamista uudestaan ja uudestaan.

Tiesin että näin käy, mutta en tiennyt miten pahalta se tuntuu. Ja samalla tuntuu kuin ei olisi lupa olla tästä pahoillaan – itse lapseni halusin, enkä tietenkään häntä vaihtaisi entiseen elämään. Mutta silti näin valtava elämänmuutos tuntuu myös pahalta. Vasta Naakan kirjan avulla sain sanat näille tunteille:

Se että suree kaikkea saamaansa, minkä halusikin ja mitä monet eivät suuristakaan ponnistuksista huolimatta saa, aiheuttaa ristiriitaisia tunteita ja huonoa omatuntoa, mutta sureminen on silti oikeutettua. Minä tarvitsin suruajan, sillä menetin entisen elämäni lopullisesti. Tavallaan halusinkin menettää sen, halusinhan tulla äidiksi. […] Tarvitsin silti aikaa tajutakseni, mitä kaikkea olin menettänyt ja mitä kaikkea saanut tilalle. […] Kunpa äitiydessä koetuista menetyksistä puhuttaisiin enemmän ja niiden kohtaamiseen kannustettaisiin. Äitiys ei ole vain saamista vaan myös monesta asiasta luopumista. Se on perustavaa laatua olevaa luopumista.

Big Bang Theoryn Bernadette yrittää kamppailla aivojensa äitimoodia vastaan, mutta minä olen antanut periksi. Vauvan ollessa nyt 1,5 kuukautta olen lukenut Hesarin kulttuurisivut kerran, ja yhtä romaania puoliväliin. Hyvä juttu ovat vaunulenkeillä kuunneltavat äänikirjat; ne saavat minut tuntemaan itseni vähän enemmän ihmiseksi ja auttavat torjumaan mustia ajatuksia. Yritän käydä suihkussa ainakin melkein joka aamu, ja koetan käyttää kotona muitakin vaatteita kuin maitoisia kaapuja – toki myös niitä. Käyn ahkerasti perhekerhoissa ja -kahviloissa tapaamassa muita ihmisiä, jotta kosketus ulkomaailmaan säilyy enkä vahingossa ala kuvitella olevani yksin. Uutisia en ehkä vielä katso, mutta ehkä sekin aika tulee.

Tämä postaus olisi voinut olla myös toisen blogin puolella, mutta laitoin sen nyt tänne koska kyse on enemmän minusta kuin pelkästään äitiydestä ja vauvasta. Ja onhan tässä kuitenkin kyse luetusta kirjasta.

Irene Naakan Mutsie-blogi löytyy täältä.

4 kommenttia artikkeliin ”Irene Naakka: Hullu kuin äidiksi tullut

  1. Tämä on kirja, jota en itse ehtinyt ja ennen kaikkea en edes uskaltanut lukea vauvavuoden aikana just sen takia, että tiesin kirjan olevan rehellinen. Toisaalta just se olisi tehnyt varmasti hyvää vauvavuoden synkkien hetkien aikaan, koska on niin totta, että valtavaan elämänmuutokseen ei totu kerralla, vaikka se olisikin toivottu elämänmuutos. Ja siihen vielä hormonimyrskyt päälle. Mulla oli baby blues ja ne oli aika rankkoja viikkoja. Onneksi olin lukenut baby bluesista ja onneksi puoliso, samassa elämäntilanteessa olevat ystävät ja neuvola olivat tukena, kun samaan aikaan oli myös ihmisiä, jotka käskivät vain nauttimaan jokaisesta ainutlaatuisesta hetkestä. Se teki siitä entistä vaikeampaa, kun tietysti tiesin miten ainutlaatuista vauva-aika on, mutta ei mistään voi nauttia hampaat irvessä. Onneksi olo helpotti oikeastaan sen jälkeen, kun ristiäiset oli ohi!

    Toinen raskas vaihe oli sitten lapsen ollessa noin 7-8 kk ja silloin neuvolassa sanottiin, että on aika tavallista, että äidit väsyvät juuri tuossa vaiheessa, kun elämänmuutos on tasaantunut ja rutiinit löytyneet. Mulle se iski täysin puskista baby bluesiin verrattuna, koska baby bluesista puhutaan paljon enemmän. Mutta sekin meni ohitse, koska lapsen kanssa päivät voivat olla pitkiä, mutta vuodet lyhyitä! Meidän tyttö täyttää tänään puolitoista vuotta ja nautin taaperon äitinä olemisesta jo paljon enemmän ja erilailla, kun pienen persoona näkyy, hän opettelee sanoja, vastaa kysymyksiin, tanssii, leikkii ja ymmärtää huumoria.

    Suurimmat kantapään kautta hankitut opit äitiydessä on omalla kohdallani ollut, että hyvinvointia lisää, kun on rehellinen omille tuntemuksilleen ja jos tuntuu, että nyt tarvitsisin hetken ihan itsekseen, niin pyrkii järjestämään sen, vaikka tällä hetkellä on aika vahvana sellainen täysin omistautuvan äidin ihanne. Marja Hintikka puhui äitien ja isien hyvinvoinnista juuri tässä alkuvuodesta instastoryssaan, että kuinka antaa hyvinvointia eteenpäin, jos itse ei voi hyvin ja se on minusta aika hyvä ohjenuora oikeastaan ihan kaikille. ❤

  2. Minä kuuntelin tämän vaunulenkeillä vauvan ollessa vähän alle puolivuotias ja oli myös tosi positiivinen kokemus. Mun mielestä tämä on parhaita äitiyskirjoja, joita oon tähän mennessä lukenut. Suorasanainen muttei mukahauska ja rehellisen oloinen. Kiva kuulla, että on toiminut muillekin äiti-ihmisille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.