Joulun odotusta

Tänä vuonna meillä odotetaan joulua monesta syystä ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Tämä joulu tulee olemaan erityinen siksi, että se on ensimmäinen joulumme pienen vauvan kanssa.

tonttupuku

Ainahan olen ollut jouluihmisiä ja aloittanut joulun tunnelmoinnin jo hyvissä ajoin. Joulukoristeita laittelen viimeistään ensimmäisenä adventtina, kaamosvaloja jo usein sitä ennenkin. Läheiseni tuntevat joulurakkauteni, ja hyllyyn on kertynyt jo useita joulukirjoja. Siskoni on itse asiassa lahjonut minua vuosien mittaan jo kahdella eri joulukirjalla: Marttojen joulukirja on saatu jo kauan sitten, ja tänä vuonna syntymäpäiväpaketista paljastui Antti Kauppisen, Paavo Halosen ja Ulla Kokin hurmaava Armas aika – intohimona joulu. Näiden lisäksi minulla on Teresa Välimäen ja Johanna Lundholmin Hyvää joulua! josta on jo vakiintunut käyttöön ainakin sienisalaatin resepti.

En ole kovin ahkera leipuri, mutta tänä sesonkina aloitin jo silläkin saralla ja tein Armas aika -joulukirjasta suklaapikkuleipiä. Viime viikonloppuna korkattiin myös joulutorttusesonkin vanhempieni luona, tosin omenahillolla luumusoseen sijaan. Glögejä meillä on maisteltu jo kuukauden päivät. Vinkkasin instagramin kautta Mrs Christmas -blogin pitäjälle, miten kiva olisi lukea vertailu alkoholittomista glögeistä, ja hän toteutti toiveeni! Vertailussa Blossan alkoholiton glögi oli raadin mielestä paras. Meillä sen lisäksi on tykätty myös Kaskein juhlaglögistä. Pääasiassa juon punaisia glögejä, mutta vaaleita haluaisin kokeilla maustaa itsekin.

Leipomisten sijaan ruoka näyttelee suurta roolia meidän joulussa. Joulupöytään kuuluu tosi paljon perinteitä: montaa juttua tehdään oikeastaan vain siksi, että niitä on aina tehty, ja tiettyjä ruokia tehdään vain jouluisin. Yritän kokeilla kuitenkin myös uusia reseptejä. Tänä vuonna joudutaan muuttamaan perinteitä monilta osin siksi, että esimerkiksi tiettyjä juustoja tai tiettyä suosikkileipomon leipää ei Kajaanista saa. Ehkä tänä vuonna saan toteutettua haaveeni kokeilla itse tehtyä saaristolaisleipää?

Tämä on epäilemättä ainoa joulu pitkiin aikoihin, kun kaikille läheisille on ihan ok, että pysyttelemme vain oman perheen kesken. Kukaan ei oleta, että lähdemme kuljettelemaan siinä vaiheessa luultavasti vain muutaman viikon ikäistä vauvaa satojen kilometrien taakse, vaikka synnytys menisikin komplikaatioitta ja vauva olisi terve ja hyvävointinen. Ensimmäiset viikot yhdessä ovat muutenkin tärkeää perheen pesimisaikaa, jolloin ylimääräisiä henkilöitä ei kaivata, ja joulu tulee juuri sopivasti siihen tuomaan suloista tunnelmaa ja kiireettömyyttä.

Hankimme kuusen, kokoamme sen alle lahjoja, teemme vuorotellen ruokaa ja kotoilemme joulunpyhät keskenämme. Kajaanissa on todennäköisesti valkoinen joulu, mikä täydellistää tunnelman. Ostan kaapin täyteen suklaata ja unohdan että maailmassa on kelloja ja aikatauluja. Keskipisteenä on pieni joulutonttumme, odotetuin, toivotuin ja nyt jo rakastetuin joululahjamme koskaan.

Enimmät vauvajutut sisällytän äitiys- ja vauvablogin puolelle, mutta kuten huomaatte, ei näin suuri elämänmuutos voi olla lipsahtelematta tännekin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.