Viime aikoina olen innostunut podcasteista, ja ajattelin kertoa tänne muutamista omista suosikeistani. Podcastit ovat kuunneltavia keskusteluohjelmia, usein radio-ohjelmien tapaisia tallenteita, joita voi kuunnella netin kautta silloin kun itselle sopii. Podcastit ovat yleistyneet nopeasti viime vuosina, ja nyt tuntuu että vähän jokaisella itseään kunnioittavalla bloggaajalla tai muulla sisällöntuottajalla tulee olla podcast.

Myös tutkijat ovat löytäneet podcastit tutkimuksen popularisoinnin välineenä. Omalta laitokseltani on lähtöisin Norsunluuntornista, päivää! -podcast, jota pyörittävät historioitsijat Susanna Niiranen ja Mikko Hiljanen. Podcastin tavoite on puhua historiantutkimuksesta yleistajuisesti ja kiinnostavasti, pudottaa tutkijat omista akateemisista ympyröistään lähemmäs historian kuluttajia, ns. yleisöä. Lähetykset ovat kuunneltavissa ilmaiseksi SoundCloud-palvelussa. Tykkään Mikon ja Susannan jutustelusta, mutta niissä jaksoissa jotka olen kuunnellut (en kaikkia), minua häiritsi äänen huono laatu. Jonkinlaista epävirallista ja leppoisaa tunnelmaa varmaankin tavoitellaan tekemällä lähetykset kahvilassa tai ulkona, mutta taustamelu, tuuli ja muu äänimaisema hukuttaa välillä pointin alleen. Mutta onneksi juttujen taso korvaa tämän puutteen.

SoundCloudista löytyy myös Elävä Suomenlinna -tutkimushankkeen podcast. Podcastin tekijät ovat Elävä Suomenlinna. Yhteisöjen muuttuva kulttuuriperintö -hankkeen tutkijoita, ja he kertovat ohjelmassa muun muassa Suomenlinnassa tekemistään kenttätöistä, Suomenlinnan muutoksista ja suomenlinnalaisten asukkaiden ja viranomaisten näkökulmista kulttuuriperintökohteeseen. Jaksoja on yhteensä viisi.

Varsinaisesti ensimmäiset kuuntelemani podcastit eivät kuitenkaan liittyneet töihin millään tavoin. Nelonen Median omistaman Suplan kautta olen aloittanut podcast-kuuntelijan urani Kaunokirjallisuuden Karvakuonojen kanssa. Tuomas Kyrön ja Juha Vuorisen jutut ovat välillä niin huonoja että ei kestä, mutta useimmiten niin hauskoja että lenkillä on pitänyt joskus pysähtyä nojaamaan polviin ja nauramaan ääneen. Suosittelen lämmöllä. Uusia jaksoja ei ole ainakaan nyt juuri tulossa, mikä on vähän sääli, mutta toivon että vanhat jaksot pysyvät Suplassa saatavilla pitkään.

Suplan kautta olen kuunnellut myös perhebloggaaja Laura Satamon Mamma rimpuilee -podcastia, tosin vasta parin jakson verran. Laura Satamo tekee ihanalla tavalla hauskaa perheeseen ja vanhemmuuteen liittyvistä aiheista, mutta osaa kyllä olla vakavakin. Välillä kiusaa se, että hän innostuessaan keskeyttää haastateltavansa tai puhuu näiden päälle, mutta parhaimmillaan ja etenkin vakiovieraiden kanssa podcasteihin on helppo upota ja olla samaa mieltä. Aiheet eivät aina koske omaa tämänhetkistä arkeani, mutta ei se estä nauramasta jutuille.

Ehdoton suosikkini hyödyllisten podcastien (eli ei niinkään hauskojen vaan oppimista varten olevien) sarjassa on toimittaja ja bloggaaja Julia Thurénin vasta muutaman jakson verran Yle Areenassa julkaistu podcast Melkein kaikki rahastaThurén on juuri julkaissut kirjan rahasta ja säästämisestä, ja podcastissa syvennytään jakso kerrallaan eri teemoihin rahan ympärillä. En ole ehtinyt vielä kuunnella uusinta jaksoa, mutta pidin kovasti esimerkiksi palkkaa käsittelevän ykkösjakson siitä pointista, että palkkatietojen pitäisi olla julkisia. Apurahatutkijana tuloni ovat aika helposti selvitettävissä (apuraha on kaikille samassa uravaiheessa oleville saman säätiön sisällä samoja),  mutta kuinka paljon esimerkiksi yliopiston palkkausjärjestelmästä häviäisi pärstäkerroin- tai sukupuolilisiä, jos kaikkien saamat palkat tiedettäisiin? Tällöin palkkauksen perustelut pitäisi myös olla julkisia ja olisi pakko avoimesti kertoa, miksi kollega saa tietyn summan ja toinen vähän erilaisen.

Ylipäätään rahasta puhumisen vaikeus kulttuurissamme on mietityttänyt minua tänä syksynä, ja olen pohtinut mistä se johtuu. Aiheen inspiroimana kuuntelin myös kahden suosikkitoimittajani Anna Perhon ja Jenni Pääskysaaren podcastia Perho & Pääskysaari, joka on kuunneltavissa RadioPlayssa. Perho & Pääskysaari -podcastia on ilmestynyt jo aika paljon, enkä ole ehtinyt kuunnella kuin pari jaksoa. Kuuntelin rahaa käsittelevän osan, ja verrattuna Julia Thurénin ohjelmaan en saanut tästä niin paljon irti – Perhon ja Pääskysaaren näkökulma rahaan ja tuloihin kun on vahvasti mikroyrittäjälähtöinen. Lisäksi Thurénin etu on se, että hänen koko sarjansa käsittelee rahaa, joten hän pystyy syventymään yhteen aiheeseen kerrallaan siinä missä P&P ottivat aihetta haltuun vain yhdessä jaksossa.

Rahateeman sijaan nautin tosi paljon esimerkiksi Perhon ja Pääskysaaren huijarisyndroomaa käsittelevästä jaksosta. Selfhelp-kirjallisuutta käsittelevää jaksoa kuunnellessa tunsin niin vahvaa hengenheimolaisuutta, että joutunen vielä palaamaan aiheeseen myöhemminkin ja ehkä jopa siteeraamaan Jenni Pääskysaarta podcastista.  Juuri näin minäkin ajattelen, ja oli ihanaa kuulla se jonkun itseä fiksumman sanomana. Odotan jo innolla, että ehdin kuuntelemaan jaksoja aiheista luovuus, stressi, perfektionismi, ulkonäkö tai kirjat, vain muutamia kiinnostavia mainitakseni.

Täytyy vielä mainostaa, että Yle Areenasta löytyy tosi paljon kuunneltavia ohjelmia, joista voi valikoida itseä kiinnostavat. Olen kuunnellut muun muassa Tuija Pehkosen haastatteluohjelmaa, joka on Yle Puheen tuotantoa, ja Areenasta löytyy vaikka mitä yhteiskuntapolitiikasta viihteeseen. Lyhytkin tutustuminen genreen osoittaa, että huolella suunniteltu ja toimitettu podcast on kuuntelijaystävällisempi kuin sellainen, jossa vain istutaan alas, laitetaan nauhuri päälle ja katsotaan mitä tallentuu.

Kuten sanoin alussa, podcastit yleistyvät vauhdilla. Tämä on jotenkin todella 2015-luvun juttu. Podcasteja kuunnellessa tulee fiilis, että olisi kiva olla joku päivä itsekin tekemässä vastaavaa. Juuri tämän median tekninen helppous ja edullinen (ilmainen) hinta tekee siitä niin suositun välineen kenen tahansa käytettäväksi. Ja onhan näitä tosi mukava kuunnella, kun puhelin on aina mukana ja sen myötä podcastit tavoitettavissa.

Mitä podcastia suosittelisit minulle? Mikä on oma suosikkisi?

Mainokset