Orvokki Autio: Pesärikko

Yksi kesän parhaita lukuelämyksiä oli omasta hyllystä muuttokaaoksen keskellä uusintalukuun viimein päässyt Orvokki Aution ”pesäpallotrilogia” Pesärikko. Kävimme talvella perheen kanssa katsomassa teoksen pohjalta dramatisoidun, Mikko Roihan ohjaaman näytelmän Jyväskylän kaupunginteatterissa, minkä jälkeen minua poltteli kovin ehtiä lukea kirja uudelleen. Olen lukenut sen joskus nuorempana, ja pidin siitä jo silloin, minkä vuoksi myös olen joskus hankkinut kirjan divarista omaan hyllyyn.

pesarikko

Pesärikko sisältää Orvokki Aution kolme teosta: Viistotaival (1980), Kotipesä (1982)ja Merkki päällä (1985)Sarja kertoo Armista ja Olavista sekä heidän avioliitostaan. Perhekuvauksen lisäksi trilogia kertoo myös eteläpohjalaisuudesta, mielenterveysongelmista, sukupuolirooleista ja niiden ahtaudesta Kekkosen Suomessa, sekä siitä tyhjyydestä, jonka valtaan ihminen joutuu huomatessaan elävänsä jonkun muun suunnittelemaa elämää, kun eikä tiedä pitäisikö olla pettynyt itseen vain muihin ihmiseen. Väistämättä kirjaan lukiessa mieleen tulee Zen Cafén kappale Eipä tiennyt tyttö (sanat Samuli Putro):

Eipä tiennyt tyttö kuinka monta askelta
on alttarilta äidiksi
ja kuinka vaihtuu rytmit vuosien
Eipä tiennyt tyttö kuinka liikkuu aika
pitkin Pohjanmaata laahustaen
pellonreunan routaa suosien

[…]

Nyt jos kestät tämän vuoden
niin on seuraava
jos kestät sen niin kestät sitten varmaan vielä yhden

 

Armi on nuori tyttö, joka ihastuu itseään selvästi vanhempaan pirssikuskiin Olaviin. Olavi on kahden vahvan naisen, Ilmin ja Laimin kasvattama, ison talon poika ja perijä.

Ilmi ja Laimi ovat oikein perinteisen niskavuorelaisella tavalla vahvoja, mutta hämäläisyyden sijaan he ovat sydämiään myöten eteläpohjalaisia. ”Hillitte ittes!” kiteyttää minusta kaiken siitä, mikä on näille naisille tärkeää: ettei kukaan ulkopuolinen tiedä, mitä perheessä tapahtuu. Oleellinen virke on myös: ”Mitä siitä ny ihmisekkin sanoo.” Ilmin ja Laimin vahvuus vangitsee ja varjostaa kaikkia muita, mutta  lopulta tarinan vahvin nainen on Armi. Olavin rooliksi jää olla heikko ja huolehdittava näiden vahvojen naisten keskellä, eksynyt ja surullinen hahmo joka ei tiedä mitä oikeastaan haluaa, koska ei ole koskaan itse sitä päättänyt.

Tätä luku- ja näytelmäkokemusta värittää voimakkaasti se, että puolet minusta on pohjalaista. Äidilleni teos on erityisen tärkeä, mutta jotenkin minusta tuntuu kaikenkaikkiaan siltä, että Pesärikkoa on helpompi ymmärtää, jos tietää edes jotain eteläpohjalaisuudesta.

Yleisradio on tehnyt kirjan pohjalta kolmiosaisen minisarjan. Olen ehkä nähnyt sen joskus, vaikka en tarkasti muista. Mutta muistan, että Pekka Valkeejärvi on kuin ilmetty Olavi. Kirjan pohjalta sovitettu näytelmä oli hieno kokemus, joka myös näiden vahvojen aka pelottavien naisroolien takia on jäänyt kestovitsiksi perheemme sisäiseen huumoriin (ja painajaisiin). Näytelmä oli monen teatterin yhteistuotanto, joka on nähty eri puolilla Suomea. Jos se vielä kiertää jossain, niin suosittelen. Keskisuomalaisen arvion näytelmästä voit lukea täältä, Kouvolan Sanomien arvio puolestaan täällä.

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Orvokki Autio: Pesärikko

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.