Sinne me mahdutaan – Kajaani

Tämän kesän keskeisin sisältö on tiivistettävissä yhteen sanaan: muutto. Puolisoni M sai siirron Kainuun prikaatiin, ja muutaman päivän kuluttua asumme virallisesti Kajaanissa. Tieto tästä tuli jo keväällä, mutta pientä kotibloggausta lukuunottamatta en ole tähän asti oikein kyennyt kirjoittamaan asiasta. Muutos on niin suuri, etten ole tiennyt, mitä asiasta kirjoittaisin.

Kukaan ei pakota minua muuttamaan mukana, mutta tämänhetkinen tutkimusrahoitukseni mahdollistaa erittäin joustavan etätyön. Lisäksi elämä kahden (Lappeenranta ja Leivonmäki), kesäisin kolmen (+ kesämökki) kodin välillä on ollut kuluttavampaa kuin uskoinkaan. Olemme todella valmiita kokeilemaan sitä vaihtoehtoa, että koteja on vain yksi. Vaikka uusi kotimme Kajaanissa sijaitsee hiukan etäällä kaikista läheisistä turvaverkoista, tämä muutto vähentää ratkaisevasti matkustamista ja autolla ajamista. Se kuluttaa vähemmän sekä omia resurssejamme että ympäristöämme arkielämässä.

Mökkirannassa

Olen muuttanut lukuisia kertoja elämässäni, mutta tämä oli kyllä tähänastisista muutoista suurin – eikä pelkästään siksi, että ensimmäistä kertaa muutettiin samalla kertaa kahden ihmisen ja yhden kissan tavarat. Tyhjennettäviä paikkoja oli monta, ja projekti eteni vaihe vaiheelta. Ilman M:n järjestelmällistä organisointi- ja suunnittelukykyä olisin ollut ongelmissa monta kertaa.

Ensin kesäkuussa tyhjensin työpöytäni Historian ja etnologian laitoksen tiloista Historicassa. Se oli haikea hetki, vaikka nimeni jäi kyllä vielä huoneen ovenpieleen, eikä statukseni Helan tutkijatohtorina ole muuttunut. Ei vain ole järkeä pitää varattuna työpistettä, kun oikeasti teen töitä Kajaanissa.

Juhannuksen jälkeen vietimme tiiviin kolmipäiväisen Lappeenrannassa tyhjentäen kakkoskotia. M oli tuonut jo kaiken pikkutavaran vähitellen kulkiessaan, ja loput laatikot ja huonekalut mahtuivat yhteen isoon pakettiautoon, jonka veljeni lainasi.

Lopulta vuorossa oli yhteisen kodin pakkaaminen. Saimme laatikot ja pakkaustarvikkeita Muuttofirmasta noin viikkoa ennen sovittua muuttopäivää. Pakkasimme hitaasti ja rauhassa helleauringon vähitellen lämmittäessä yleensä niin viileän talomme kesälämpöön. Iltaisin kävimme uimassa ja huuhtomassa järveen päivän muuttohiet.

Muuttofirma hoiti pääosan kantamisesta ja ajelutti tavarat Kajaaniin. Yksi kokonainen ja kaksi vajaata päivää meni tavaroiden purkamiseen, mutta nyt tuleva koti odottaa meitä valmiina. Neliömäärä väheni, mutta kaikki mahtui.

Sitä kuvittelisi, että homma olisi sen jälkeen selvä, mutta eihän se vielä. Ennen kuin omakotitalo on kokonaan tyhjä ja myyntikuntoinen, vaaditaan vielä monta reissua. Talo ole valmis seuraaville asukkaille siinä vaiheessa kun muuttofirman rekka kaartaa pihasta pois. Siivosimme taloa ja varastotiloja äitini ystävällisellä avulla. Tänä aamuna veimme jäteasemalle pakettiautollisen silkkaa roskaa. Sen reissun jälkeen oli jo syytä läpsyyn: nyt se on tehty. Viimeinenkin muuton osa on valmis. Talo on nyt siistimmässä ja paremmassa kunnossa kuin reilut kolme vuotta sitten, kun muutin sinne.

Tässä muutossa olen ensimmäistä kertaa käyttänyt ammattilaisia apuna, ja se oli ihanaa. En usko, että enää jatkossakaan pystyn suorittamaan yhtään muuttoa kokonaan ilman alan palveluita. Lappeenrannan kodissa meillä kävi ammattisiivoojat, ja vaikka lasku kirpaisi, heidän jälkensä oli niin häikäisevän hyvää,  että kaikki epäröintini katosi. En olisi viikonkaan hinkkaamisen jälkeen saanut asuntoa niin edustavaan kuntoon kuin Leenan siivous -firman ammattilaiset muutamassa tunnissa. Oli helppo jättää asunto vuokravälittäjän hoiviin. Valitettavasti omakotitalon siivouksen teettämiseen ammattilaisilla ei ollut varaa, mutta tämä kokemus silti vahvisti tahtotilan siitä, että siivousapua voi ja kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää.

M:n työnantaja avusti muuttoa kilpailuttamalla lihastyön suorittajaksi Muuttofirman. Heidän palvelunsa oli myös oikein loistavaa, olimme tosi tyytyväisiä. Pakkaaminen ja purkaminen jäivät meille, mutta sekin oli helpompaa kun tuotteet olivat hyviä. Hellepäivänä tavaroiden kantaminen oli asiansa osaavien ihmisten vastuulla. Vaikka tavaramäärä tuntui suurelta, niin sinne yhden rekan uumeniin se koti vain upposi, ja tilaakin jäi.

Kajaani tulee olemaan kotimme seuraavat vuodet. Pysyvä koti siitä tuskin tulee, koska tiedämme että ennen pitkää M siirretään taas muualle. Mutta nautimme kainuulaisesta maisemasta ja ystävällisistä ihmisistä sekä puhtaasta luonnosta niin kauan kuin siellä asumme. Kajaani tuntuu vielä vähän vieraalta, mutta tässä on edellytykset kaikinpuolin onnistuneeseen asumiseen. Kajaani, sinne me mahdutaan!

P.S. Kahden ja puolen kuukauden mittaiseen blogihiljaisuuteen on monia syitä, joista tilittäminen ei tunnu kiinnostavalta eikä tärkeältä. On ollut monta asiaa ja aihetta, josta oli tarkoitus kirjoittaa, mutta en kyennyt. Oleellisempaa lienee kuitenkin se, että viimein löysin kirjoittamisinspiraation uudelleen, ja toivon että se ei nyt hetkeen katoa.

P.S. 2 Postauksen kuvat ovat mökiltä, eivät Kajaanista. Mökki on ollut tänä kesänä ainoa paikka, jossa muuttoon liittyvät asiat eivät vyöry päälle. Hengitämme täällä vielä muutaman päivän ennen siirtymistä uuteen kotiin.