Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat

Huikeata istua toukokuun puolivälissä terassilla illalla niin, että varjossa on täydellisen lämmin ja mukava olo. Erinomainen bloggausympäristö, ei muuta kuin toimeen pitkästä aikaa.

Huhtikuussa lukemistani kirjoista mielen päälle pyörimään jäi etenkin Liane Moriartyn romaani Tavalliset pikku pihajuhlat (Truly Madly Guilty, 2016, suom. 2017). Australialaiskirjailijan teoksia on suomennettu useita, ja Big little lies on tehty HBO:n sarjaksikin (en tosin ole nähnyt sitä). Kirjailijalla on selkeästi kansainvälistä nostetta, enkä ihmettele. Hänen teoksensa ovat laadukasta viihdettä, joka ei väheksy tai aliarvioi lukijaansa, mutta ei myöskään vaadi liikaa.

moriarty
Yksityiskohta kirjan kannesta. Kansikuva puhutteli minua kovasti, se on suunniteltu minusta hienosti kirjan tarinaan ja ajatukseen sopivaksi.

Tavalliset pikku pihajuhlat kertoo kolmesta sydneyläisestä perheestä, jotka kohtaavat grillin äärellä. Tapahtuu jotain – en spoilaa kertomalla mitä – ja tämän tapahtuman jännite on koko kirjan ydin. Rinnakkain seurataan aikaa sen jälkeen sekä hetkiä ennen sitä, eri henkilöiden näkökulmista. Alkuperäinen nimi Truly Madly Guilty kuvaa ehkä suomennosta paremmin, mistä on kyse: erilaisten ihmisten erilaisista tavoista käsitellä syyllisyyttä.

Vaikka tarinakin on puhutteleva, kirja jäi kuitenkin eniten mieleeni sen ärsyttävän rakenteen vuoksi. Moriarty kuljettaa lukijaa kohti h-hetkeä – sitä tapahtumaa – samalla määrätietoisesti ja salakavalasti paljastamatta mistä on kyse. Minulla alkoi jo mennä kärsivällisyys, kun asian ympärillä pyörittiin kuin ihmiset juhannuskokon äärellä: tuijotettiin, pohdittiin, pelättiin mutta ei menty loppuun asti kertomaan, mistä oikein on kyse. Ärsytystä lisäsi metatunne, että juuri tätä lukijan ärsyttämistä Moriarty on kirjoitusteknisellä ja -rakenteellisella ratkaisullaan on varmaankin tavoitellutkin, ja tunsin kulkevani lukijana täysin hänen ohjauksessaan.

Kirjan lopussa olin kuitenkin tyytyväinen, etten kurkkinut ratkaisua etukäteen. Sillä kun siihen tapahtumaan viimein päästiin, ja tarina kulki pidemmälle siitä eteenpäin, ärsytys lientyi ja ikään kuin toivuin kirjan päähenkilöiden kanssa samaa tahtia.

Kyllä, tulen lukemaan lisääkin Moriartyn kirjoja, kun sopivasti kirjastossa vastaan tulee. Aiemmin olen lukenut Hyvän aviomiehen

Kustantajan sivuilla on lisätietoa Liane Moriartysta ja hänen muista suomennetuista romaaneistaan.

Yksi kommentti artikkeliin ”Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.