Helmikuun hitain kirja oli P.D. Jamesin dekkari Murhaajan mieli. Luin sitä iltaisin väsyneenä vain muutama sivu kerrallaan niin, etten oikein tavoittanut juonta missään vaiheessa. Seuraavana iltana olin jälleen ihan pihalla henkilöistä ja murhan ratkaisuille oleellisista kellonajoista, todistajanlausonnoista ja sen sellaisista. En varmaan ikinä ole lukenut yhtä dekkaria yli kahta viikkoa, mutta nyt kävi niin.
Helmikuun nopein luku puolestaan oli Elena Ferranten Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät, jonka luin yhdessä viikonlopussa. Onneksi sattui niin, että kun varaus tuli lähikirjastoon, edessä oli juuri rento, vapaa viikonloppu, johon mahtui aikaa kirjan lukemiselle. Olin odottanut tätä Napoli-sarjan kolmannen osan suomennosta jo aika malttamattomana.
Näiden lisäksi lukaisin vielä Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan olympiamatkan, ja siinä olikin helmikuun kirjat. Eipä näitä enää listaksi tarvitse laittakaan.
Kolmen luetun kirjan lisäksi kuuntelin Kaari Utrion Ruma kreivitär -äänikirjan ja aloitin työmatkojen viihteeksi Katja Ketun Kätilöä. Alkuvuonna kuuntelussa oli Eeva Kilven Jatkosodan aika, sekin taitaa olla mainitsematta täällä, vaikka kuuntelu kesti kauan. Äänikirjajonossa on toinen osa Waltarin Mikael Karvajalasta. Kuuntelin sen ensimmäisen osan syksyllä, mutta en ehtinyt aloittaa toista osaa kun siihen tuli kirjastossa varaus, ja oli pakko palauttaa se. Pian palaan keskiajan tunnelmiin, sillä Kätilö on edennyt melko nopeasti.
Illuusioita 