Sohvaperunointia meillä päin

Joskus oli elämänvaihe, jolloin en katsonut televisiota juuri lainkaan. Vähitellen tilanne on kuitenkin muuttunut, ja huvittuneena olen tajunnut katsovani televisiota nykyään lähes päivittäin. Ehkä se osaltaan selittää hidastuneen lukutahdin?

Jotta vuosien päästä voin vielä muistaa, mikä minua sohvalle liimasi, listaan tänne muutamia tv-suosikkejani. Elokuvia katsomme tv-tarjonnasta tosi vähän, ja seuraamieni sarjojenkin luonne on muuttunut ihmissuhde- tai historiadraamoista komedian suuntaan. Tätä oli vähän vaikea myöntää itselle, mutta totta se on: melkein joka arki-illalle löytyy jotain katsottavaa, jos vain ehdin ja jaksan.

Jotenkin 2015-lukulaista on se, että katson eniten ns. comedy panel -tyyppisiä ohjelmia, joita onkin tarjolla melkein joka kanavalla. Ehdoton suosikkini, jota en halua missata, on MTV3:n Pitääkö olla huolissaan? keskiviikkoiltaisin. Tämän comedy panelin vakiokaarti koostuu kirjailijoista, ja jos naurattaa heitä itseäänkin, niin saa kyllä kotisohvallakin naururyppyjä. Kari Hotakainen, Miika Nousiainen ja Tuomas Kyrö ovat ihan mahtava, toisiaan täydentävä kolmikko, jonka Jenni Pääskysaari sitten koettaa pitää jotenkin ruodussa.

Vähän vastaava, ja jokseenkin yhtä hauska on Nelosen Hyvät ja huonot uutiset joka tulee maanantaisin. HHU:n vakiopanelistien kirjo on värikäs, mutta sarja on roolitettu hyvin ja käsikirjoitettu mainiosti.

Ylen vastaavista ”visailuista” suosikkini on urheiluteemainen Villi kortti. En olisi uskonut, miten hauska voi urheiluaiheinen ”keskusteluohjelma” tai ”kilpailu” olla, mutta Villi kortti on kyllä aivan estoton. Vakiojäsenissä ovat mm. Paula Noronen, Tommy Lindgren, Kalle Palander ja Pilvi Hämäläinen. Jenni Poikelus liittyi vakiokaartiin myös, mistä ilahduin. Jenspa vieraili ohjelmassa ensin, ja hänen selostuksensa Lindsey Vonnin pujottelusta saa minut edelleen nauramaan vedet silmissä. Tässä  on linkki Villin kortin facebook-sivuille, jossa klippi ohjelmasta on katsottavissa – toivottavasti linkki toimii (laita äänet päälle alusta asti).

Eilen olisi tullut Villin kortin olympialaiskooste, mutta minä katsoin Avalta Kaunis elämä -sarjaa. Sitä olin vähän odottanut, mutta kahden jakson perusteella olen vähän pettynyt. Sarjasta puuttuu aitouden tunne, se on lavastetun oloinen ja missien vuorovaikutus aika jähmeää. Ehkä se kuitenkin paranee loppua kohti – odotan mielenkiinnolla eräitäkin jaksoja sarjasta.

Viikonloppu alkaa aina perjantaisin Ylen Sohvaperunoita katsellessa. Sarja on hersyvän hauska, enkä ole yhtään tippaa kyllästynyt siihen. Tällä hetkellä uusia Sohvaperunoita on rekrytoitu taas lisää, minkä vuoksi omia suosikkeja näkee ruudussa aina vaan harvemmin. Mutta hauskoja ne ovat kaikki!

Lauantaisin katsomme yhdessä Putousta. En tiedä, katsoisinko sitä enää jos olisin yksin, mutta puolison kanssa se toimii hyvin lauantai-illan viihteenä. Sunnuntai-iltoihin taas on tullut Selviytyjät, jonka kiinnostavuus on ollut itselleni vähän yllätys. Vaikka Selviytyjät on tosi-tv:n klassikko, en ole koskaan katsonut sitä. Nyt kiinnostuin koska kuulin että siellä on mukana Radio Aallon Kimmo Vehviläinen, jota kuuntelen viitenä aamuna viikossa. En ollut tiennyt, miten hullu ja hurja ohjelma se on, varsinainen ihmiskoe jossa testataan sekä fyysistä että henkistä kestävyyttä, eikä todellakaan pelkästään hyvillä tavoilla tai positiivisessa hengessä. Osa viihdekokemusta on myös kuunnella maanantaiaamuisin 7-8 välillä Radio Aallon Dynastian oma heimoneuvosto, jossa Vehviläinen kertoo lisää juttuja ja Jarkko Valtee, Hanna Kinnunen ja Jari Peltonen kommentoivat omilla näkemyksillään. (Huom, Radio Aalto kuuluu samaan mediataloon kuin Nelonen – ei ihme että mainostavat ohjelmaa.)

Edellä oleva listaus kertoo hyvin, miten viihdepainotteista tv:n katselu meillä on. Mitä vaativammaksi tunnen työt ja mitä vaikeampia juttuja terveyspuolella kohtaan, sitä tärkeämpää minulle on, että televisiota katsellessa voin unohtaa ne asiat. Katson enää nykyään harvoin uutisia (ne luen puhelimella tai tietokoneella), enkä ole vähään aikaan katsonut kokonaisia draamasarjoja muualla kuin Netflixissä. Lisäksi nykypäivää on se, että kaikki edellä mainitsemani ohjelmat voi katsoa verkon kautta joko etukäteen tai viimeistään lähetysajan jälkeen. Television katselu ei siis enää ole kiinni ohjelman tietystä kellonajasta. Oman viihdekulutuskäyttäytymiseni muutos heijastelee myös mediakulttuurin muutosta laajemmin, sillä en todellakaan ole mitenkään originelli vaan aika keskiverto viihteen käyttäjä.

Sohvaperunat on saanut minut huomaamaan sen itsestään selvyyden, miten paljon kivempaa on katsoa televisiota jonkun kanssa. Kaikkia edellä mainittuja ohjelmia on kivempi katsoa niinä viikkoina, kun olemme yhdessä. Yksinkin katson, mutta ei se ole sama asia.

2 kommenttia artikkeliin ”Sohvaperunointia meillä päin

  1. Joo, samaa mieltä olen siitä että kaksin tai porukalla tv:n katselu on kivempaa. Mutta esimerkiksi sairaana ollessa on ihanaa kun voi itse Areenasta valita vaikka jonkun itselleen tuntemattoman sarjan ja katsoa putkeen niin monta jaksoa kuin sillä kertaa jaksaa…
    Minäkin katson telkkarista nykyään enemmän viihdettä kuin joskus nuorempana, mutta tv-uutiset kyllä ovat aika ehdoton iltaohjelma. Jossain vaiheessa mekin katsoimme Sohviksia, mutta se kausi oli ja meni; tällä hetkellä katsotaan jakso silloin ja toinen tällöin.
    Jostain syystä en jaksa yhtään noita nokkelia kirjailijoita viihdeohjelmissa. Katson mieluummin vaikka saksalaista dekkarisarjaa.
    Joskus mietittiin että olisiko kiva ottaa joku maksukanava, esim Netflix, mutta todettiin sitten että emme ehdi edes Ylen tarjonnasta katsomaan kaikkea potentiaalisesti kiinnostavaa. Turha siis maksaa.

    1. Minä lopetin uutisten katsomisen sen jälkeen kun työssä tuli niin raskaita asioita käsiteltäväksi, etten enää kyennyt enempään. Kuuntelen aamuisin radiosta uutisia ja koetan netin avulla pysyä kärryillä maailmasta.

      Netflixistä pidättäydyin pitkään juuri samasta syystä. Sitten sinne tuli Gilmoren tyttöjen uudet jaksot, ja halusin ehdottomasti nähdä ne, joten tein tilauksen. En käytä sitä kovin aktiivisesti, mutta sieltä olen nähnyt esim. Vihervaaran Annan uuden filmatisoinnin jota ei ole muualla, samoin Crown-sarjan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.