Vuoden vaihtuessa tuntuu aina siltä kuin kääntäisi uuden lehden elämässä. Eihän mikään oikeasti muutu, vuoden vaihtuminen on vain sosiaalinen sopimus ajanhallinnan yhtenäistämiseksi ihmisten välillä. Aurinko nousee ja laskee ihan samalla tavalla myös vuonna 2018 kuin 2017 ja joka vuosi sitä ennen. Silti tämä vaihde tuntuu jotenkin tuoreelta ja virkistävältä mahdollisuudelta pohtia mennyttä ja suunnata tulevaan.

Etenkin kuluneen vuoden 2017 osalta on paljon ajatuksia. Vuosi on ollut aika ristiriitainen ja sisältänyt paljon tunteita laidasta laitaan. Instagramin yhdeksän tykätyimmän kuvan kollaasi kertoo erinomaisesti siitä, mikä on ollut keskeisintä kuluneessa vuodessa: häät ja rakkaus.

4aof7346l4n0k8i2ka6gk48

Häät olivat ihana juhla. Käytin niiden järjestämiseen paljon aikaa, ja se kaikki kannatti. Ehdottomasti vuoden huippukohta oli se heinäkuun viikko, joka sisälsi siviilivihkimisen, kahvikutsut ja perinteiset hääjuhlat. Näistä voitte lukea lisää loputtomasti juhlablogin puolelta.

Mutta kesän kirkkaan juhlan kahden puolen on myös syviä varjoja. Koko vuotta on leimannut huonovointisuus ja sairastelut. En ole kovin herkästi antanut ykköstyypin diabetekseni vaikuttaa työtehooni, eikä se ole ollut ongelma. Basedowin tauti sen sijaan vei minut jopa sairauslomalle. Olen ollut kuluneen vuoden aikana voimaton, kipeä ja huonovointinen paljon useammin kuin olen viitsinyt täällä blogissa edes valittaa.

Syksyä kohti tämäkin puoli kuitenkin kääntyi valoisaksi. Lokakuun lopussa olin leikkauksessa, jossa kilpirauhaseni poistettiin kokonaan. Juuri ennen joulua verikokeet näyttivät viimein kunnollisia numeroita: kilpirauhasarvoni ovat pitkän taistelun jälkeen lopulta viitearvoissa.

Siksikin tämä vuodenvaihde tuntuu nyt käännekohdalta. Aivan kuin alkaisi uusi arki, jossa kilpirauhasongelmat voi viimein kääntää taka-alalle. Tuntuu kuin olisin saanut suuren työvoiton kehostani – viimeinkin! Olen realisti ja ymmärrän, ettei tämä nyt ehkä vielä ollut tässä, ja lisäksi uutta kremppaa ilmaantuu nopeammin kuin ehdin niitä laskea (en edes ole jaksanut tänne kirjoittaa), mutta en anna sen nyt masentaa.

Häähumusta huolimatta 2017 jää muistoihin myös sinisävyisenä masennuksen ja sairauksien täyttämänä vuotena. 2018 tulee olemaan parempi, se on selvä – rima on niin matalalla että se on helppo ylittää. Tällä en tarkoita väheksyä kaikkea kokemaani rakkautta. Juuri rakkaus ja sen vakiinnuttaminen avioliittona on se asia, joka on pitänyt minut järjissäni tämän sairastamisen keskellä. Siitä olen kiitollinen vuodelle 2017.

Mainokset