En ole vieläkään kirjoittanut häämatkasta ihan aikataulusyistä. Haluan kirjoittaa, mutta en ole oikein tiennyt miten päästä alkuun. Matkapostaukset eivät ole välttämättä kovin kiinnostavia, ja muutenkin tuntuu vaikealta kirjoittaa jostain niin suuresta. Viikkoon mahtuu niin paljon, että näkökulmia ja ajatuksia on pakko rajata – samoin kuvia.

aasiselfie

Päätin, että kirjaan reissun erityisesti häämatkaan liittyvät jutun toiseen blogiin (kunhan ehdin), ja koetan tehdä tänne aika rajatun matkakertomuksen. Loma Roomassa oli ehkä tähänastisen elämäni paras lomareissu, ja haluan ehdottomasti tallentaa muistoja siitä blogiini. Liian tarkkaan matkakuvaukseen ei kuitenkaan ole energiaa, tarvetta eikä luultavasti lukijoitakaan, joten pidättäydyn tunnelmien ja yleisten asioiden tasolla.

Meillä oli hotelli aivan lähellä Piazza Navonaa, joka on yksi Rooman isoista, keskeisistä aukioista kaupungin vanhassa osassa. Hotellin sijainti oli loistava, ja kuljimme kävellen joka paikkaan. Kävelimme kunnon turisteina valtavan paljon ja koetimme nähdä kaiken mitä viikossa vain ehtii ja jaksaa. Samalla kuitenkin pyrimme myös rentoutumiseen: päiviä ei suoritettu, vaan aikaa kahviloissa istumiseen, ruokaan, juomaan ja fiilistelyyn oli myös.

Syyskuu oli erinomaisen hyvä ajankohta olla Roomassa. Olihan siellä hirveästi turisteja, mutta mahduimme hyvin joukkoon silti. Sää oli erinomaisen sopiva. Päivisin oli lämmin, mutta ei liian kamalaa (poltin niskani vain kerran), ja iltaisin jopa vähän viileää.

Kävimme yhden päivän retkellä Rooman ulkopuolella. Olimme varanneet etukäteen reissun Vesuviukselle ja Pompeijiin. Se oli upea päivä!

Rooman vahva turismi tuli kyllä esiin, ja käytimme sitä hyödyksemme. Vesuviuksen reissu oli ehdottomasti kannattavaa tehdä ryhmän mukana, koska vuorelle kiipeäminen omalla autolla olisi aikamoinen suoritus. Pompeijista olisi ehkä saanut enemmän irti, jos olisi kuljettu kartan kanssa vain kahdestaan, mutta en edes jaksa ajatelle miten hankalaa olisi ollut selvittää reitti junalla Roomasta Napoliin ja sieltä Pompeijiin… Bussi oli sata kertaa helpompi ratkaisu. Sitä paitsi meidän Pompeijin opas oli aivan hurmaava tyyppi, ehdottomasti reissun paras opaskokemus.

Olimme varanneet myös Vatikaaniin opaskierroksen. Sekin oli hyvä ratkaisu, sillä Vatikaanin ihmismeressä olisimme olleet aivan hukassa ilman jotakuta, joka kertoi missä ollaan, mistä löytyvät tietyt patsaat ja myös kertasi etukäteen Sikstuksen kappelin freskot, koska kappelissa ei saa puhua tai opastaa, siitä vain kävellään läpi.

Myös Colosseumilla turvauduimme lennossa oppaaseen, koska sisäänpääsy olisi ollut aika vaikeaa ilman ryhmää. Tartuimme siis yhteen siellä pyörivistä opastusten tarjoajista, maksoimme ylihintaa ja pääsimme nopeammin sisälle. Colosseum sinällään olisi osattu vierailla ilmankin opasta, mutta Forum Romanumilla (joka siis kuului opastuksen hintaan) opas oli kyllä hyödyksi. Alue on niin laaja, etten olisi kyllä osannut hahmottaa sen eri osia ilman opasta. Toki hyvä opaskirja olisi korvannut asian, mutta meillä ei vielä siinä vaiheessa ollut sellaista.

Roomasta tai ainakaan meidän häämatkasta ei voi puhua mainitsematta ruokaa. Söimme ihania ruokia, ja illalliset eri ravintoloissa olivat matkan parhaita hetkiä. Täydellinen pizzakokemus jäi vielä saavuttamatta, mikä ehkä johtuu siitä että Suomestakin saa nykyään erittäin hyvää italialaista pizzaa, ja osaamme itsekin jo tehdä melko hyviä. Sen sijaan pastan kanssa teimme löytöjä: opimme täydellisen carbonaran reseptin, sienipastan tekemisen ja tryffelin käyttöä. Puoliso söi täydellistä risottoa ja minä totuin limoncelloon digestiivinä. Söin ainakin neljä kertaa tiramisua, ja jokainen niistä oli erilainen – opin siis, ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa tehdä tiramisua, vaan joka kokilla on oma reseptinsä.

Parasta matkalla oli:

Pantheon.

Melkein aloin itkeä, kun pääsin sinne. Olimme siellä melko varhain aamulla, jolloin tilaa oli eikä lainkaan jonoa. Pantheonissa vain täydellistyy jotenkin kaikki tasapaino, kauneus ja rauha, ja minulle tuli siitä jotenkin herkän hengellistynyt olo. Ajattelin, että jos jumalia on olemassa, he epäilemättä asuvat Pantheonissa.

Vesuvius.

Onhan se nyt vaan jotain sanoinkuvaamatonta kävellä toimivan tulivuoren kraaterin reunaan, nähdä höyryn nousevan ja hetken kuluttua kävellä saman tulivuoren tuhoaman kaupungin katuja Pompeijissa. Vesuviukselta avautuva maisema Napolinlahdelle oli häikäisevä. Minulle Vesuvius oli ehkä reissun huippukohta.

vesuvius 1

Vesuviuksen kraaterin reunalla.

vesuvius 2

Kävelypolku Vesuviuksella.

Ruoka.

Kuten edellä kerroin, söimme hyvin ja paljon ja säästelemättä. Tämä oli ihana ruokaloma! Paras ravintola oli pieni roomalainen taverna kapealla sivukadulla. Löysimme sen matkaoppaan suosituksesta, ja kävimme siellä kahdesti – jälkimmäisellä kerralla tajusimme varata pöydän, jotta emme joutuneet jonottamaan.

Pieniä pettymyksiä:

Vatikaani.

Tungoksesta oli varoitettu, mutta silti se järkytti. Vaikuttavaa kokemusta on vaikea saada kun kävelee ruuhkassa eteenpäin massan mukana. Sikstuksen kappeli oli ainoa hetki, jolloin oli mahdollista vaikuttua, hiljentyä ja keskittyä taiteeseen. Ruuhkaa sielläkin oli, mutta silti.

vatikaanin ruuhka

Jaa, en minä sitten keksikään muuta mikä olisi mennyt pieleen. No ehkä sen voi mainita, että söimme kahdesti niin sanotuissa turistiravintoloissa. Ekalla kerralla vain oli niin nälkä, ettei ollut enää vaihtoehtoja, ja tulimme suorastaan ryöstetyiksi: huonohkoa ruokaa älyttömällä hinnalla. Toinen kerta ei sitten ollut niin kamala, mutta siitä kerron myöhemmin toisen blogin puolella lisää.

Päätimme, että seuraavakin yhteinen reissu suuntautuu Italiaan. Puoliso ei ole käynyt Firenzessä, ja minäkin haluaisin sinne uudelleen. Myös Milano ja Venetsia ovat listoilla. Kävimme heittämässä kolikot Fontana de Treviin, millä varmistimme sen, että palaamme vielä Roomaan. Ei ehkä heti ensi vuonna, mutta jonain päivänä kyllä.

Mainokset