Terveyttä ja sairautta

Kevään aikana olen päivittänyt blogeja (ks. myös hääblogi) ahkerammin kuin pitkään aikaan. Kirjoittaminen on ollut iloista ja virkistävää. Mutta sitten taas tuli elämä, ja päivitystaukoa on ollut nyt kaksi viikkoa.

Välillä olen yksinkertaisesti vain liian väsynyt edes kirjoittamaan. Välillä väsyneenä ei jaksa edes ajatella jotain aihetta kirjoittamista varten, puhumattakaan että jaksaisi painaa tietokoneen käynnistysnappia. Työkonekin on välillä ollut päiviä avaamatta: luen sähköposteja kännykästä, vastaan vain välttämättömimpiin ja koetan unohtaa että työt kasaantuvat.

Parin viikon sisällä olen taas saanut Basedowilta turpaan. Kaikki alkoi siitä virheestä, että menin kuntosalille. Kaksi seuraavaa päivää olin niin huonovointinen ja voimaton, että lähdin jo päivystykseen. Verikokeet paljastivat, että vielä kymmenen päivää aiemmin suht tasaiselta vaikuttanut kilpirauhasen hormonituotanto oli taas päälaellaan, ja nyt mentiin vajaatoiminnan puolella taas. Ihmekös olin nopeasti lihonut taas muutamia kiloja, palelin jatkuvasti vaikka takassa kuinka oli tulet joka päivä, enkä jaksanut tehdä juuri mitään. Oman endokrinologini mukaan tämä on oikeastaan hyvä uutinen, sillä kilpirauhanen reagoi ilmeisen herkästi lääkitykseen ja Basedow voisi näin ollen olla hallittavissa.

Mutta minä en vain enää jaksa tätä. Itkuisena ja väsyneenä kävin lääkärin kanssa lopulta keskustelun, jossa tehtiin ratkaisuja: kilpirauhanen leikataan pois. Seuraavaksi tapaan korvalääkärin, jonka erikoisalaan leikkaus kuuluu, ja sitten pääsen varmaankin jonoon. Leikkaus on siis edessä ehkä syksyllä, en tiedä aikataulusta vielä. Leikkaukseen asti kilpirauhasarvojani testataan muutaman viikon välein, ja koetetaan pitää olotilani jokseenkin tasaisena. En enää yritä kuntosalia, mutta koetan ulkoilla kävelylenkeillä. Kevät kieltämättä madaltaa kynnystä ulkoiluun.

Mutta enpä ole tälläkään viikolla päässyt kuin kerran lenkille. Toissailtana aloin yhtäkkiä yskiä, ja parin tunnin sisällä kurkku kipeytyi aika pahasti. Kuume ei noussut, eikä nuhakaan ollut paha, mutta huolestuin vähän silti. Kilpirauhasen liikatoimintaan syömäni lääke Tyrazol nimittäin voi aiheuttaa sivuoireena valkosolukatoa, mikä on erittäin vakava asia. Vaikka riski on pieni, se on kuitenkin olemassa, ja valkosolukato on niin vakava tila ettei asialla voi leikkiä. Ensimmäiset oireet ovat korkea kuume ja kova kurkkukipu, jolloin pitää välittömästi lähteä verikokeisiin testaamaan valkosolujen tilanne.

Olen mitannut kuumetta jatkuvasti viimeiset pari päivää, ja lukuunottamatta aivan lyhyttä käväisyä hieman 37 asteen yläpuolella lämpö ei ole noussut ohjeeksi saamani 37,5 asteen yläpuolelle. En siis ole käynyt verikokeissa. Koska en ole juuri nyt kotona vaan Lappeenrannassa, olisi tavallaan ollut ihan kiinnostavaakin kokeilla, miten vieraspaikkakuntalainen pääsee päivystyksessä läpi tällaisella asialla. Mutta tietenkin hyvä, ettei tarvinnut lähteä yrittämään! Olen ollut kohtalaisen virkeä ja hyvävointinen, paitsi öisin nukkuminen on huonoa, joten en ole ollut kovin huolissani valkosolukadon mahdollisuudesta.

Tänään suuntaamme taas kotiin. Huomenna alkaa pääsiäisloma, joten terveyskeskukset ovat kiinni. Jos olo huononee, joudun lähtemään 50 kilometrin päähän keskussairaalan päivystykseen. Pakko myöntää, että kynnys lähteä hakemaan apua on korkeampi kun matka on noin pitkä ja tiedän, että päivystyksessä joutuu odottamaan ja tuntee olevansa ylimääräinen, tiellä ja vaivaksi (syksyllä viimeksi käytiin). Silti muistan kyllä, että valkosolukato ei ole vitsi vaan vie teholle, jos tauti pääsee pahaksi. Lähden kyllä tarvittaessa päivystykseen.

Mutta pääsiäiseksi laitan pöytään uuden liinan, katan kauniisti ja olen ihan rauhassa kotona pitkän reissaamisen jälkeen. Korkkaamme grillikauden ja syömme grillattua lammasta. Parsakausi on alkanut, ja pääsiäisaamun aamiainen/brunssi on yksi kivoimmista etukäteen suunniteltavista vuotuisaterioista.

Olen taas niin väsynyt olemaan väsynyt, että tuntuu tärkeältä päästä tekemään mukavia juttuja ja löytää ilo pienestä kauneudesta. Pääsiäisen pitkä viikonloppu antaa ihanan luvan vain olla, tehdä ruokaa, miettiä jotain hääjuttuja tai vaikka pitkästä aikaa blogata juttuja varastoon. Ja suklaamunia, niitä pitää saada ainakin yksi!