Ruokaa ja ruoanlaittoa harrastava kaverini haastoi itsensä irrottautumaan rutiinesita vuonna 2017: kerran viikossa yksi uusi resepti. Se tekee 52 uutta ohjetta vuodessa.

Päätin lähteä haasteeseen mukaan. Meillä on aika paljon keittokirjoja, mutta aika usein tulee tehtyä ruoaksi jotain tuttua, jota on tehty ennenkin. Se on yleensä helpompi ja varmempi tie hyvään ateriaan. Ei sillä etteikö keittokirjoja meillä luettaisi – kyllä luetaan, siksihän niitä niin paljon on. Silti ajattelin, että tämä haaste tuo kivasti virkeyttä ruoanlaittoon. Idea tietysti on, että jokaisesta uudesta reseptistä myös blogataan.

Hitaampaa kuin uusien reseptien kokeileminen, näyttää tällä hetkellä olevan blogiin kirjoittaminen. Nyt on jo viikko 3, enkä ole vielä blogannut yhdestäkään uudesta ruokalajista. Mutta nyt korjaan asian ja rysäytän kerralla kolme uutta ruokalajia! Valitettavasti yhdestäkään niistä ei ole kuvia – tässä kohdassa(kin) koetan petrata jatkossa. Tosin esim. viikon 3 ruoka kaalilaatikko on niin paljon rumempaa kuin miltä maistuu, että ainakaan tämän amatöörikuvaajan kuvat eivät tekisi oikeutta ruoalle.

Vuoden ensimmäisellä viikolla tein Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa-kirjasta kikhernepataa. Pata hautui uunissa parisen tuntia, ja kanelitangon ja kypsyvän myskikurpitsan tuoksut todella herättivät minun ja vieraitteni nälän! Söimme kikhernepadan kanssa couscousia ja tzatzikia. Tarkoitus oli tarjota Meri-Tuulin ohjeen mukaan tehtyä slim saucea, mutta se kääntyi lennossa tzatzikiksi kun kaikkia tarvittavia aineita ei yllättäen löytynytkään. Kikhernepadasta riitti kolmen hengen illalliselle ja kahteen lounaaseen minulle vielä seuraavina päivinä. Parasta siinä oli tuoksu ja pehmeäksi hautuneet kurpitsa ja taateli, ikävintä kikherneiden aiheuttamat lievät vatsakuprut seuraavana päivänä.

Viikolla 2 halusin käyttää jääkaapissa vanhenevat maidot ja kananmunat. Tein jauheliha-juustorullan Kodin kuvalehden ohjeella. Tosin sovelsin kyllä reseptiä melko paljon täytteen kasvisten osalta, mutta perusidea oli tuosta. Kyseessä oli siis täytetty pannukakku, jollaista olen kyllä tehnyt ennenkin, mutta ilman ohjetta. Nyt on pakko sanoa, että tästä tuli aivan järkyttävän hyvää, eikä ihme: pannukakkutaikinassakin oli voita ja täytteessä juustoa. Söimme tästä lounasta ja iltapalaa ja yksi pala oli vielä töissäkin minulla  mukana. Raikkaan salaatin kanssa se oli parhaimmillaan. Tämän reseptin haluan kyllä tallentaa, niin hyvää tämä oli. Parasta oli herkullinen maku, ikävintä epäterveellisyys – pannukakku ei ole mitään kevytruokaa.

Tämän viikon The Resepti löytyi HS Ruokatorstai -keittokirjasta. Halusin tehdä kaalilaatikkoa. Minulla oli Hellapoliisin ohje, jota olen joskus kokeillut, mutta halusin kokeilla jotain uutta. Ruokatorstain ohje oli jännittävän kuuloinen, ja laatikon tekeminen oli aika hauskaa, joskin hidasta. Kaalilaatikko on todellakin ns. slow foodia. Olisi ehkä kannattanut tehdä se viikonloppuna tai etätyöpäivänä, sillä työpäivän jälkeen aloitettuna se ei ehtinyt saman illan päivälliseksi. Korvasin osan jauhelihasta soijarouheella. Laitoin ehkä vain noin kolmasosan soijaa, kun en ollut varma miten se sopii kaalilaatikkoon, mutta olisi hyvin voinut laittaa enemmänkin, niin hienosti soijarouhe ruokaa upposi. Yhdestä kaalinkerästä tuli aika paljon ruokaa (annoin yhden foliovuoan vanhemmillenikin), ja pakastin kaalilaatikon valmiina annoksina tulevia viikkoja varten. Yhtään ikävää puolta kaalilaatikosta en keksi, ellei rumaa ulkonäköä lasketa. Mutta maku on erinomainen, ja sen tekeminen oli kivaa. Varsin suurta mielihyvää sain myös siitä, että ainakin kahdeksan annosta ruokaa syntyi alle kympillä. Kaali on halpaa ja hyvää ja terveellistä!

Koska korvasin osan jauhelihasta soijarouheella, riitti jauhelihapaketista kahteen ruokaan. Tein lopusta yrttilihapullia. Ne menivät pakasteeseen nekin.

Valitettavasti Hesarin ohjeisiin ei juuri nyt pysty linkittämään. Sekä kaalilaatikon resepti että yrttilihapullat olivat Ruokatorstaista.

Advertisements