Kuuntelin joulukuun alkupuolella loppuun Laila Hirvisaaren (ent. Hietamies) romaanin Vienan punainen kuu (1992) äänikirjaversion. Kun samaan aikaan luin Lehmusten kaupunkia, tuntui Hietamiestä tulevan vähän liikaakin. Silti kuuntelin tämänkin loppuun, koska halusin tietää miten tarinassa käy.

Vienan punainen kuu kertoo Anna Liisasta, joka kasvaa Vienan Karjalassa 1900-luvun alkuvuosina. Anna Liisan vanhemmat ovat hukkuneet onnettomuudessa, ja sen jälkeen hänen tätinsä Katri Jääskeläinen ottaa hänet kasvatettavakseen. Tarinan keskeisin käänne on Anna Liisan isänisän Ilja Huotarin paluu Vienaan. Ilja Huotari on lähtenyt merille nuorena (jätettyään naisen raskaaksi kotikylässä) ja palaa nyt Kanadan kultakentiltä rikkaana miehenä. Anna Liisan ja buobon suhde ei ole ongelmaton, mutta kas kummaa, kyllä se siitä sitten suttaantuu kuin ei mitään.

Kirja huipentuu sisällissodan kevääseen 1918. Vienakaan ei säästynyt sodalta ja veriteoilta tuona julmana aikana. Ilja Huotari on luonnostaan valkoisten puolella, mutta karttaa viimeiseen asti väkivaltaa ja koettaa sinnitellä molempien sodan osapuolten kanssa väleissä. Myös Anna Liisa joutuu osaksi punaisten ja valkoisten välienselvittelyä etenkin ihmissuhteidensa kautta. Anna Liisan lapsuudenystävä Anja on bolsevikki ja rakastaja jääkäri. Miten sellaisten ristiriitojen välissä voi selvitä?

Kuten pari päivää sitten kerroin, lukiessani Hietamiehen Lappeenranta-sarjaa kiinnyin sen henkilöihin niin että sodan kauheuksien kohdalla itketti. Anna Liisaan en kiintynyt. Päinvastoin, hän oli minusta ärsyttävä kaikenkattavan naiiviutensa, hyväuskoisuutensa ja kirkasotsaisuutensa kanssa. Anna Liisa on niin hemmoteltu ja hyvinvoiva, ettei hän näe lähistönsä kärsimystä, koska hän ei voi uskoa sellaista olevan olemassakaan. Jo Anjan hahmo hänen vierellään voisi kertoa Anna Liisalle, että kaikkien elämä ei ole prinsessasatua, mutta Anna Liisa ei vain osaa nähdä, eivätkä hänen läheisensä tule ajatelleeksi että häntä pitäisi auttaa tässä. Näin tytöstä kasvaa minun nähdäkseni melko itsekeskeinen, luottavainen ja elämän hyvät asiat itsestäänselvyytenä ottava nainen. Hän tekee isoja virheitä ihmissuhteissaan juuri siksi, että ei osaa kieltää itseltään mitään, koska häneltä ei ole koskaan kielletty mitään. Harkitsematta seurauksia hän toimii ja tekee, ”kuuntelee sydämensä ääntä” mikä aiheuttaa sen, että hän vain käyttäytyy typerästi ja aiheuttaa vahinkoa.

Olipa avautuminen, huh. Arvostan Laila Hietamiestä/Hirvisaarta kirjailijana, ja siksi tämä Vienan punainen kuu oli aikamoinen pettymys.

Advertisements