Reissujen ja muiden kiireiden takia en tänä vuonna ole päässyt enkä tule pääsemään yksiinkään pikkujouluihin. Tänään kuitenkin, kuin sattumalta, huomasin viettäväni pikkujouluja ihan itsekseni.

Ensin kävin joulumarkkinoilla kylällä. Sitten aloin askarrella joulukortteja, ja siihen upposikin useampi tunti. Laitoin riisipuuron kypsymään haudekattilaan ja kuuntelin Jouluradiota samalla. Täydellistä!

Tänä iltana aion vielä laittaa hiukan joulukoristeita kotiin ja katsoa sen jälkeen vielä katsomatta olevat kaksi jaksoa Gilmoren tyttöjen Vuosi elämästä -jatkoa Netflixistä. Puuro hautunee sopivasti siihen mennessä, ja sen kanssa on luumukeittoa. Ehkäpä kaapista löytyy vielä glögitiivistettä täydellistämään pikkujouluiltani, Fazerin joulusuklaan kera.

Tällaisiako viikonloppuiltani olivat ennen kuin puoliso tuli elämääni? Yksinoloa, yksin puuhastelua? Tämä on ollut mukava päivä, mutta ei suinkaan siksi että kaipaisin tätä yksinolemisen rauhaa, vaan koska tämä on poikkeuksellinen tilanne. Tänä viikonloppuna olemme eri kaupungeissa, ja luulen että vaikka ikävä on kova (ja puhelin sekä soi että piippaa), kumpikin meistä ottaa ilon irti mahdollisuudesta tehdä yksin asioita (esim. jouluvalmisteluja). Sitten kun ollaan taas yhdessä on kivempi tehdä yhteisiä juttuja, eikä kumpikaan kaipaa ns. omaa rauhaa. Osa-aikainen etäsuhde on tehnyt meistä melkoisia toisiimme liimautujia, hehheh.

Tämä pikkujoulupäivä mahdollistui vain siksi, että puhalsin pelin poikki ja anoin lisäaikaa yhdelle artikkelille. Se piti palauttaa vuoden loppuun mennessä, mutta totesin etten jaksa. Se on yhteisartikkeli, ja kaksi muuta kirjoittajaa olivat aikataulussa. Minä vain en kyennyt enää. Oli pakko laskea rimaa ja sanoa, että nyt en pysty.

Jään joululomalle poikkeuksellisen aikaisin, jo viikon kuluttua. Ensi viikko on taas säntäilyä Helsingin ja Jyväskylän välillä, mutta perjantaista aloitan loman. Kyllä sitä on jo odotettukin tässä talossa, kyllä tosiaan.

Advertisements