Syyskuussa sain erittäin toivotun synttärilahjan: Meri-Tuuli Lindströmin uuden Pataruokaa-keittokirjan. Meillä on jo Meri-Tuulin Mökin keittokirja, ja koska tykkäämme siitä kovasti, odotukset olivat korkealla myös uuden kirjan suhteen. Odotuksia lisäsi myös se, että sekä minä että puoliso pidämme kovasti hitaasti meheväksi haudutetuista lihapadoista. Grillin lisävarusteissa on suuri pata, ja talvella käytämme vanhaa valurautapataa näiden herkkujen valmistukseen.

Meri-Tuulin kirjassa on paljon muutakin tietoa kuin reseptit. Siinä kerrotaan eri lihoista ja ruhon osista, mihin mitäkin voi käyttää. Erityisesti ilahduin siitä, että kirjassa kerrotaan mitkä lihat voi korvata toisillaan – aina kun ei ole juuri sitä reseptissä mainittua saatavilla. Myös hirvenliha on mukana näissä lisäosuuksissa, vaikka hirvenlihaohjeita tai riistapatareseptiä ei kirjassa varsinaisesti olekaan. Sitä vähän kaipasimme kyllä. Kirjassa on oma osuus alkoholista ruoanlaitossa, ohjeet kanin paloitteluun sekä vinkkejä papujen ja herneiden käyttöön pataruoissa. Erityisesti ilahduin liha-, kana-, kasvis- ja kalaliemen ohjeista, sillä laadukas liemi on hyvän padan perusta.

Kuten hyvässä keittokirjassa tänä päivänä kuuluu olla, kuvitus on kaunista ja sopii hyvin kirjan henkeen. Kreetta Järvenpään ottamat kuvat henkivät Meri-Tuulin rentoa, boheemia ja runsaita makuja arvostavaa ruoanlaittoa. Pataruoat eivät ole kauhean kaunista ruokaa, joten arvostan ammattikuvaajan taitoa keittokirjan kuvituksessa todella paljon!

img_20161108_190002

Ensimmäiseksi koetimme moskovanpataa, johon tuli lihan lisäksi suolakurkkuja, sinihomejuustoa ja smetanaa. Se oli ihan taivaallisen hyvää. Luulin, ettei pataruoka enää voi parantua, kunnes puoliso teki minulle samasta kirjasta chorizo-naudanlihapataa. Se oli varmasti parasta pataa mitä olen ikinä syönyt. Valitettavasti siitä(kään) ei tullut yhtään kuvaa, koska muistin kuvaamisen vasta kun lautanen oli melkein tyhjä…

img_20161015_175849

Pyhäinpäivänä teimme ruokaa yhdessä, ja reseptiksi oli valittu Meri-Tuulin ohjeista kukkoa viinissä. Ostimme siihen kokonaisen luomukanan, ja lopputulos oli maukas ja mehukas.

Teemme yleensä patojen lisukkeeksi perunoita muussina tai keitettynä, mutta myös riisi-kaura toimi hyvin kukkopadan kanssa. Alkupalana meillä oli salaattia. Molemmilla kerroilla pata-annoksesta on syöty vähintään kaksi päivää. Pakko kuitenkin tunnustaa, että uudelleen lämmitettynä toisena päivänä kukkoa viinissä ei ollut erityisen esteettinen herkku.  Tajusin kuitenkin syöväni mahdottoman rumaa ruokaa vasta annoksen loppuvaiheessa, niin hyvältä se edelleen maistui.

img_20161108_190124

Seuraavaksi haluaisin kokeilla hurmaavalta kuulostavaa ohjetta vasikanposket madeirakastikkeessa. Tai ehkä punajuuri-rubiinipataa, sillä punajuuret ovat nyt parhaimmillaan. Tai ehkä fiilistelemme häämatkaodotusta ja teemme roomanlammasta. Miten vain, tänä talvena tulemme herkuttelemaan erinomaisilla pataruoilla.

Advertisements