Mökillä vietetyt rapujuhlat ovat nyt jo kahtena vuonna peräkkäin asettuneet kesän ja syksyn taitekohtaan. Olemme rapurallanneet syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin kaupoista on jo vaikea löytää rapurekvisiittaa. Rapuja sen sijaan on vielä hyvin saatavilla.

Ennen avopuolisoni tapaamista olin osallistunut rapujuhliin vain kerran aiemmin. Edelleen rapujen avaaminen sujuu minulta hitaammin kuin muilta, mutta aika nopeasti tähän ihanaan ruokajuhlaan pääsee mukaan. Oleellista lienee on hyvä seura ja ensiluokkaiset ravut – näihin kahteen panostamalla muut osat juhlasta ovat vähemmän tärkeitä.

Laatuseura tarkoittaa meillä lähimpiä ihmisiä: puolisoni serkku perheineen, ja jos aikataulut vain sopivat niin puolison velikin on aina tervetullut joukkoon. Ehkä jonain päivänä saan oman siskonikin avecinsa kanssa mukaan näille rapukesteille.

Ensiluokkaiset ravut puolisoni hankkii joka vuosi tuttavaltaan Mäntyharjulta. Tänä vuonna lastissa oli muutamia erityisen isoja rapuja. Kieltämättä isot ravut ovat kivempia syödä, kun leivän päälle kertyy tavaraa hiukan edes nopeammin…

Keitimme ravut perjantai-iltana. Keittäminen on taidelaji, ja puolisoni on kehittynyt siinä vuosi vuodelta taivammaksi. Suolaa pitää olla riittävästi, mutta ei liikaa. Vesi ei saa kiehua, ainoastaan ”hymyillä”, ja ravut pitää jäähdyttää mahdollisimman nopeasti (teimme etukäteen toisen liemen, joka oli jäähtynyt kun kypsät ravut siirrettiin siihen ja vietiin järveen jäähtymään). Kruununtillin kanssa ei nuukailla. Keittäminen tapahtuu meillä Juha Jormanaisen Suomalaisen rapukirjan ohjeiden mukaisesti.

IMG_20160904_083751

Rapurallaa!

Rapujuhliin kuuluu oma rekvisiittansa, aivan kuten jouluun, vappuu tai pääsiäiseenkin. Paperinen pöytäliina rapukuvioisen kaitaliinan kanssa on paras, koska sen voi alkuruoan jälkeen poistaa suoraan takkaan – rapujen syönnin jälkeen pöytä on usein varsin likainen. Mökillä käytetään lähinnä kertakäyttöastioita, joita saa raputeemalla vaikka kuinka paljon. Kattaus oli punaista ja valkoista! Tänä vuonna saimme myös kaulurit, joita tosin juhlakansan pienimmät vierastivat kovin – aikuiset sen sijaan käyttivät ruokalappuja innoissaan.

Meidän rapujuhlissa lauletaan ensimmäisen snapsin kohdalla Helan går, huudetaan hep tyttörapujen kohdalla ja snapseja naukkailevat ne jotka haluavat. Alkuruokaan kuluu sujuvasti puolitoista tai kaksikin tuntia.

Ravut ovat tietenkin rapujuhlien pääosassa, mutta kyllä niillä muillakin ruokalajeilla on väliä. Tälläkin kertaa teimme ruoat yhdessä, ja ne valmisteltiin alku- ja pääruoan välissä pidetyllä tauolla. Lohi savustettiin, siikliperunat keitettiin, ja aamupäivästä asti grillissä muhinut possunniska (ohje Koko vuoden grillauskirjasta) haettiin sisään ja nyhdettiin tarjolle. Salaatti oli yksinkertainen vihreä salaatti vuohenjuustolla. Tässä välissä lapset söivät jo jälkkärinsä ja siirtyivät nukkumaan, kun aikuiset vasta pääsivät pääruokaan.

Jälkiruokakin onnistui tällä kertaa ihan nappiin. Tein jo edellisenä iltana pannacottaa Hellapoliisin ohjeen mukaan, ja iltapäivällä oli valmistellut omena-kanelikompotin pannacotan kylkeen. Ohje oli neljälle, mutta jaoin sen kuuteen kuppiin, koska monta tuntia kestäneen ruokaorgian lopuksi riitti ihan pieni makea jälkiruoka kahvin ja avecin kera.

IMG_20160903_215832

Omena-vanilja-kanelipannacotta

Rapujuhlapäivä oli aurinkoinen, lämmin ja valoisa. Yöllä alkoi sataa, ja tänään on tullut syksy. Mökillä on kosteaa ja Saimaalla utua. On taas alkanut se aika vuodesta, jolloin kynttilät kuuluvat pöytään aamuin illoin. Tervetuloa syksy!

Mainokset