Viime syksynä ajoin jonain pimeänä, sateisena iltana Tampereelta kotiin. Matka tuntui pitkältä, minua väsytti. Ajankulukseni kuuntelin puhelinsovelluksen kautta Suplasta toimittaja Anna Perhon haastatteluohjelmaa Läpivalaisu. Siinä Anna Perho tapasi Katja Halmeen, ja keskustelu oli äärettömän mielenkiintoinen ja puhutteleva.

Perho oli juuri lukenut Paula Salomaan kirjoittaman kirjan Viikingin varjossa. Katja Halmeen tarina (2015). Minulta oli mennyt ilmeisesti koko joukko Katja Halmeen haastatteluja ja koko kirjan julkistaminen ohitse, sillä en tiennyt koko kirjasta mitään. Siksi Läpivalaisu ja Perhon haastattelu ehkä hätkähdytti, ja ajattelin että tämän kirjan haluan vielä lukea.

Katja Halme oli naimisissa Tony Halmeen kanssa. Tony Halme oli lääke- ja huumeriippuvainen, väkivaltainen ja narsistinen nyrkkeilijä, politiikko ja alkoholisti. Katja oli vain 22-vuotias mennessään pikavauhtia naimisiin Halmeen kanssa, ja avioliitto sisälsi niin hellää palvontaa kuin solvauksia, painostusta ja takaa-ajoja kirveen kanssa.

Kirjan on kirjoittanut Paula Salomaa, mutta Katja Halme on tarkistanut käsikirjoituksen ilmeisesti hyvinkin tarkkaan, korjannut ja muokannut sitä. Ulkopuolinen kirjoittaja kykenee kuitenkin piirtämään hienosti kuvan siitä, miten avioliitto voi muuttua vankilaksi, ja miten vahvempi osapuoli saa toisen uskomaan, että jokainen riita, virhe tai mikä tahansa ryppy elämässä on hänen syytään. Minä join monta päivää, koska sinä olet huono vaimo. Pakkohan on olla väkivaltainen, kun sinä et muuten opi. Jos toisit kaupasta sitä mehua jota pyysin, minun ei tarvitsisi saada raivokohtausta. Sinä et välitä minusta, koska unohdit ostaa mehua, ja minä kuitenkin olen antanut sinulle kaiken, olisit mitättömyys ilman minua. Yhä vieläkin kuulee joskus ihmeteltävän, miksi nainen (tai mies) jää väkivaltaiseen parisuhteeseen ja antaa lyöntien tai henkisen väkivallan jatkua. Katja Halmeen tarina osoittaa, miten prosessi etenee, miten ihmisen saa alistettua ja nöyryytettyä niin, ettei hän uskalla edes hengittää ilman toisen lupaa.

Minun elämäntilanteessani Viikingin varjossa lähinnä järkytti ja puhutteli koska olen turhankin empaattinen välillä, mutta totisesti toivon, kuten Katja Halmekin loppusanoissaan, että tästä kirjasta on apua sellaisille, jotka keräävät rohkeutta lähteä parisuhdehelvetistä. Vaikka Tony Halme uskoi omaan ainutlaatuisuuteensa, Viikingin suuruuteen, valitettavasti hän ei ole ainoa joka pahoinpitelee ja hallitsee tyrannin tavoin.

Nyt kun vähän googlettaa, löytyy kirjan julkistamiseen liittyviä haastatteluja – myös jokunen vastakommentti, jossa tyrmätään ajatus, että Tony Halme olisi koskaan nostanut pikkusormeaankaan vaimoaan vastaan. Valitettavasti sitä on (viimeistään) tämän kirjan lukemisen jälkeen vaikea uskoa. Katja Halmeella (nykyistä nimeä ei kirjassa kerrota)  ei ole mitään syytä valehdella edesmenneestä ex-miehestään, joten en voi kuin uskoa häntä.

Katjalle toivon kaikkea hyvää. Kirjassa tuodaan hyvin esiin se, että avioliitto Halmeen kanssa ei ole vieläkään ohi, sillä sen jättämät haavat ja traumat kulkevat sisimmässä pitkään ja vaikuttavat nykyiseen oloon ja parisuhteeseen. Mutta juuri siksi: kaikkea hyvää.

Advertisements