Voisin varmaankin kirjoittaa innostani oman hyötypuutarhan sadosta koti- ja puutarhablogiinikin, mutta kun tästä on tulossa ruokapostaus, se sopii ihan yhtä hyvin tännekin. Kahden blogin välimaastossa liikutaan siis nyt.

Laitoin siskon avustuksella toukokuun lopussa kahteen kasvatuslaatikkoon tai -kehikkoon hiukan kasvimaata. Hyötypuutarhassani ei kasva mitään kovin paljon, vain vähän asioita, joista arvelen olevan iloa keittiössä – ja on tähän asti ollutkin. Eilen korjasin satoa pinaatista, joka oli kasvanut lämpiminä sadepäivinä aivan ryöpyten. Se oli juuri alkamassa kukkimistaan, joten sadonkorjuun hetki mitä suurimmassa määrin käsillä.

pinaatti

Keräsin pinaatit, riivin niistä lehdet ja hämmästelin miten runsaasti kukkivasta penkistä jäikin lopulta vain melko vähän käyttötavaraa. Olisiko varretkin voinut käyttää? Joka tapauksessa keitin vettä ja ryöppäsin pinaatinlehtiä kahdessa erässä. Ryöppääminen tarkoittaa minun sanastossani sitä, että keitin lehtiä runsaassa vedessä pari-kolme minuuttia, ja huuhdoin sen jälkeen ne siivilässä runsaassa kylmässä vedessä, jotta lehdet jäähtyivät heti.ryöppäysKumosin tässä vaiheessa märäksi klimpiksi muuttuneet lehdet leikkuulaudalle ja pilkoin niitä hiukan. En hienontanut niitä sauvasekottimella kuten jotkut tekevät, sillä pidän siitä, että pinaatti on melko isoina paloina pienen murskan sijaan. Koko satsista tuli kolme annosta: kaksi meni pakasteeseen ja yhden laitoin saman tien pinaattilettutaikinaan, josta paistoin samana iltana muurinpohjalettupannulla pinaattilettuja.

pinaattilettu

Lettupannun tuoksu houkutteli Papunkin seurustelemaan ihmistensä kanssa. Naapureita ei näkynyt norkoilemassa, vaikka epäilemättä tuoksu levisi laajemmallekin.

päivällinen

Päivälliseksi söimme pinaattiletttuja herukkahillon ja salaattien kanssa terassilla istuskellen ja kumpikin omaa kirjaansa lukien. Täydellinen kesäilta.

Mainokset