Heidi Köngäs on jollain tapaa luottokirjailijani. Mitä ikinä häneltä olen lukenut, en ole joutunut pettymään. Luvattu on yksi lohtukirjoistani, yksi niitä joihin palaan uudestaan ja uudestaan koska teksti vain on niin kovin kaunista. Dora, Dora hätkähdytti ja teki vaikutuksen, ja ajatukset ovat palanneet siihen usein.

Jokin sinusta on ilmestynyt vuonna 2008. Se kertoo tarinan äitiydestä ja tyttäryydestä sekä niiden asioiden kompleksisuudesta. Lukiessani mietin, että Köngäs kuvaa pienen tytön näkökulmaa erityisesti Ruotsin vuosina niin tarkasti, että kirjan täytyy ainakin osittain olla omakohtainen. Esimerkiksi tapa, jolla valokuvat on sidottu osaksi kirjan tarinaa, on hyvin vahva. Oli tarinan taustalla toimineet valokuvat samoja tai erilaisia kuin kirjassa kuvatut, niillä on kuitenkin syvää merkitystä teoksen päähenkilölle Margalle sekä hänen biologiselle äidilleen.

Jokin sinusta on todellakin osin omaelämäkerrallinen, kuten sain kirjan luettuani tietää esimerkiksi Me Naiset -lehden haastattelusta. Tarinassa on kolme naista: lapseton Mirja, hänen siskonsa Soili joka saa aviottoman lapsen ja antaa sen Mirjan hoitoon sekä Marga, Soilin ja Mirjan tytär. Eletään 1950- ja 60-lukujen Suomessa, jonka ahtaus ja karut olot saavat Soilin lähtemään. Vai onko hänen lähdettävä, koska ei voi Margan takia jäädäkään? Myös Heidi Köngäs on adoptoitu ja hänen äitinsä oli biologisen äidin sisko.

Viime aikoina takaraivossani on pyörinyt erilaisia asioita vanhemmuuteen ja vanhemmuuden kokemusten tutkimukseen liittyen. Siihen ajatushautomoon Jokin sinusta osui täydellisen hyvin. Huomaa kyllä, että syksyn hakukierros alkaa lähestyä, kun ajatuksissa kulkee kaikenlaista uutta.

Mainokset